Putiikki

Kävin viikonloppuna "hulluilla päivillä" sisustusliike Ppdecorassa. Siellä myyjätär ottaa aina yhtä iloisin mielin kaikki asiakkaat vastaan. Menin katsomaan niinsanottua tyhjennys päivää, osittain ostomielessä osittain ihan mielenkiinnon vuoksi. Jos olisi sattunut osumaan upea lipasto, senkki tai kaappi mitä tarvitsisin niin olisi saattanut lähteä matkaan. Voisin vaikka väittää että ihmiset olivat löytäneet syksyiset ostoshalunsa yllättäen kun putiikki oli melko avara. :) Hyvä niin kun uusi kuorma oli kuulemma tulossa että pääsemme ostelemaan uusia ihania syksyn ja talven tuotteita.

Minä taisin salakuunnella kun ystävällinen myyjätär kertoi tarinaa eräälle asiakkaalle..

"Kun olin pieni, oli meillä karkkipäivä. Harvoin niitä vietimme ja kun se päivä koitti, menimme isän kanssa kauppaan josta sain valita yhden karkin. Hartaasti valitsin yhtä karkkia, katselin purkkeja kauan ja mietein mikä olisi parasta..." 

Voi, jotenkin noin se meni ja yhden karkin pieni tyttö oli aina saanut..

Kuuntelin sitä tarinaa ja kävelin pitkin liikettä ja katselin ihania huonekaluja ja kynttilöitä. 
Tuli sellainen olo kuin olisin itse ollut tarinassa mukana, ehkä meninkin tarinaan mukaan ja unohdin siitä syystä miten se oikeasti meni... 

Näen nyt lumisen vanhan pienen polun jota pitkin isän kanssa kuljemme kynttilän valossa kohti pienen pientä karkkikauppaa. Siellä vanha rouva toivottaa tervetulleeksi ja tietää mitä olemme tulossa hakemaan, joten toivottaa suoraan minut lasipurkkien luo ja tarjoaa isälle kupin lämmintä juomaa. Tietää varmaan että minulla menee hetki. Sen ainoan karkin valitseminen on hyvin hankalaa, on tullut yksi uutuus mutta viimekertainenkin oli kyllä todella hyvää. Isä kysyy että joko valitsin sen yhden karkkipäivän herkun ja kun nyökkään,  kiitän isää ja myyjää ja annan vielä halauksen kummallekkin. Isä maksaa ostokseni myyjälle pienen pienellä tummuneella kolikolla. Kaupan ulko-ovesta on maali rapistunut ja aukastaessa se narisee rasvan puutteesta. Isä sanoo "pidä nutustasi kiinni ettei tuuli vie" ja niin lähdimme kotiin kävelemään. Kotimatkalla orava juoksee polkua pitkin, sujahtaa metsänpuolelle ja kiipeää lehdettömään puuhun. Kotiin päästyämme äiti on odottaessaan laittanut takkaan tulet ja pyytää minua näyttämään minkä herkun tällä kertaa sain. 

Varmaan olisin säilönyt karkin pieneen paperinpalaan ja piilottanut tyynyn alle. Ehkäpä niin, koska teen niin nykyäänkin. En ehkä piilota tyynyn alle mutta säilön. Odotan että tulee vieraita, aina pitää olla tarjolla jotain.. :)

Ajatukset ja kirjotukset taas karkasivat, tarinoitten ja haaveiden maailmaan... Niin siinä varmaan aina käy kun menee ihanaan putiikkiin ostoksille. 

Sisustusliike Ppdecoran sivuilla lukee näin Ihana sisustusliike, joka on pullollaan Aitoja Wanhoja huonekaluja, ihania sisustustavaroita ja maalaisromanttisia asusteita. Ei tuohon lauseeseen varmaan tarvi enään enempiä lisäillä.

 

Eräästä kaapista sain suuren idean. Kunhan saisin sen toteutettua. Kiitos vinkeistä ja innostamisesta!!!:)