torstai 28. tammikuuta 2016

Vauvakuvaus

Minoon niin pieni että minut täytyy ikuistaa!!! 


Minulla on ristiäiset ensi viikonloppuna. Valokuvaaja sai myös kutsun, onhan äiti kuvaajan serkku.
Minä pidän isoveljestäni hyvin paljon. Isoveli on myös hirmuisen utelias, varsinkin kuvaajan kamerasta.
 Isoveli osaa olla myös tosi cool.

Isoveli muistuttaa kutsuttuja että olkaa terveinä ja tulkaa viikonloppuna kuulemaan minkä nimen minä
tulen saamaan. Omasta mielestäni hurjan jännittävää. Joku sanoi että olen Otso, koska murisen.Kohta minä kasvan niin isoksi että onneksi vauvakuvat ovat muistona tästä ajasta,
kun minä olin vielä ihan pikkuruinen, vain muutaman viikon ikäinen. Kuvitelkaa.

Valokuvaajalta terkut että vaikka keli on harmaa niin muistakaa hassutella,
nauttia valoisista hetkistä ja arjen pienistä iloista.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Remontti ajatuksia!

Kylmät pakkaset ja takassa loimuavat puut, olohuoneessa varpaiden paleltaminen ja nenän niiskuttaminen... Mitä se saa ihmisen ajattelemaan, no lämmönsiirtoa talon toiseen päähän! Miten se onnistuisi kun talon ainoa takka on monen seinän takana, takkahuoneessa. En kauheasti tykkää ideasta että pöytämallin ropelli pyörisi porskuttamassa päivästä toiseen, joka siirtäisi kyllä varmaan jonku verran lämpöä, mutta se ääni, ärsytys ja pelkkä ajatus jonka sain ei vaan saa mun ajatusmaailmaa enää taivuteltua. Aivot alkoi raksuttaan ja syntyi ajatus yhden seinän purkamisesta. Koko seinää ei mitenkään voi purkaa joten oviaukon laajennus tuli mieleen ja siitä vähän pidemmällekin. Yksi yläkaapisto lähtisi kokonaan pois, mikä taas tietäis esim astioiden vähentämistä, mutta se ei varmaan ole pahitteeksi muutenkaan. :) Ajatus siirtyi piirustuksiin asti, mutta niissä se on jo levinnyt lottovoittoon saakka, jossa keittiönkaapit ovat myös saaneet uuden ilmeen täyskorkeilla yläkaapeilla jne. Ehkä tänä vuonna ei niin pitkälle mennä, tai tietenkin jos sen lottovoiton sais.... Löysin blogista hyvät keittiökuvat kyseisestä kohdasta täältä, joista näkee selvästi mikä osa saisi tässä talossa häädön. Alla inspiraation tuottamat piirustukset..





Kunhan piirtelin aikani kuluksi ja ideoin mitä se voisi olla. Tuleehan siinäkin lämmin kun oikeen yrittää ideoida. Ajatus avarammasta tilasta sai mun silmät kiilumaan, mutta sitten tietenki kävi niin että remppamies, luotto sellainen sai niin paljon töitä ettei mitenkään kerkee mulle kaveriks remonttihommiin.. Jätetään siis ajatus muhimaan hetkeksi, ehkä se lottovoittoki osuis sillä väliin 'oikeeseen osoitteeseen'. Hihi. Jos vaikka tulis pian lämpimämpi niin vois miettiä seinien maalaamista tai lattiamateriaalin vaihtoa tai tai tai.. Hmmm, no saakutti!! :)

Siinäpä ne, vuoden ensimmäiset remontti ja sisustus ajatukset. Mites teil? Joko uudet ideat, sisustusrintamalla siintää ainakin ajatuksissa vai joko ootta astetta pitemmällä? :)

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Katsaus vuoteen 2015 - loppuvuosi

Viimein.. Alkuvuosi (2016) on ollut niin haipakkaa menoa ettei ole edes kerennyt vuoden 2015 loppuosaa julkaista.Vähän jo alko naurattaan ku venyy vaan. Nooh kun meno on kivaa niin sillon sen ei luulis haittaavan. Eihän..? :) Tän postauksen jälkeen se ois taputeltu. Ilo, onni ja oppi isolla oolla jäipi käteen tästä vuodesta.

Loppuvuoden 2015 parhaimmat:
Heinäkuussa oli monenmoista toimintaa. Navetan purkua, pihakirppiksen pitoa (8 perheen tavaroiden myymistä), grillausta, PIHATÖITÄ, talkoita, kukkia, kasvimaata, häitä, saunailtaa ja yksi pyörähdys 600 kilsan päässä ystävien tykönä. Kyllä kelpaa meikäläiselle, lisää vaan tämmöisiä kuukausia! ♥
Elokuussa pihatyöt jatku, ihan niinkö ei koko kesän ois.. Erilaisissa tapahtumissa käyntiä, joista mieleenpainuvin oli taas Juthbackan markkinat. Kuukauteen mahtu myös huonekalujen fiksaamista, sadonkorjuuta ja mökkikauden päätösjuhlat leirintäalueella.
Syyskuussa leikittiin aarteenetsintää kaverin uudella laitteella, nostettiin porukalla perunaa, kiersin maalaismarkkinoita ja erilaisia syystapahtumia, pihkaloosterin tekoa (harjoittelua, koska vanha suvun taito siirretään minulle), pidettiin ns. kiertävää kirppistä, rakensin miniterassin ja vähän kotona sisustettiin. Taisin rakentaa uuden sängyn ja vanha siirtyi askarteluhuoneeseen, siitä lähti taas sisustuskierre. Olihan tossa jo vaikka mitä! :D
Lokakuussa syksyn pimeys saa perheen kokoontumaan kasaan. Omista kuvista päätellen ollaan oltu kanssa aika paljon yhdessä ja se jos jokin sopii minulle erityisen hyvin. ♥ Perhe on tärkein! On tossa taas kuitenkin paljon muutakin ja sain mä vähän jotain kivaa aikaankin. Vanhan meikkipöydän tuolien uusimista, miniloma Jyväskylään (kuvassa taustalla punaiset kumpparit), pihatyöt jatkui puutarhasaksien kanssa, syysasetelmien väsäämistä omaan hassuun tyyliin, serkkutytön synttärit, peikkoilua (ei yläkuvan peikot vaan alakuvan ♥), rakensin asuntovaunuun uuden oven ja lopuksi vielä huolellinen pesu ennen talviteloille laittamista.
Marraskuussa isänpäivää ♥ ja lumen luontia. Vierailua ihanassa juhlapaikassa, jossa myös myöhemmin marraskuun aikana toimin keittiöemäntänä ristiäisissä. Kahviteltiin koulutuksen päätösjuhlassa luokkalaisten kanssa. Perus yleissivistyksellinen koulutus takoi ehkä jotain tietoa tähän päähän (hyvä yritys ainaki) ja mikä parasta, sain uusia tuttavia ja yhden tosi hyvän ystävän. :) Tekstistä päätellen, uudelleen kouluun koska eihän tässä ole mitään järkeä!! Haha. Loppukuusta serkkutytön Baby shower -juhlat olivat rennon hauskat. Talven tulo sai lähtemään metsään (ei ole hirvikärpäsiä tms), tällä kertaa painelin sinne vanhan vesikelkan ja lyhdyn kanssa.
Joulukuu on tonttuilua täynnä, kuten normaalisti. Joulukorttikuvaukset tehdään tuttuun tapaan viime hetkellä, mutta onneks tälläkin kertaa keksittiin kaikkia jännää tekemistä niin kuvaukset onnistu hetkessä. Kuvausten jälkeen alkoi sataan vettä, lumet läks ja jännitti tuleeko musta joulu, ei tullut. Huh. Kehittelin vanhoista lankuista mm. naulakon takkahuoneeseen. Naulakko saa vuoden helpoimman ja käytetyimmän palkinnon!! Joulun aika muuten kuluu muistaen ihania pikku kavereita, joita mulla on ainaki sata (hihih) ja siihen päälle vielä kymmenkunta parasta kummilasta. Se on mulle tärkeää. Jouluna pitää myös testailla kaikkea näkemäänsä, tällä kertaa testattiin marenkikuusien tekoa. Lapsille kelpas vaikkei nyt ihan kuusilta näyttäneetkään. Hups. Joulun pyhät oli sitä tuttua ja turvallista, useita kattauksia, paljon hyvää ruokaa, herkkuja, lahjoja, iloa ja naurua. Tapaninpäivän eiku nythän se tais olla joulupäivän perinteinen kokoontuminen ystävien kans tehtiin tälläkin kertaa, istuttiin iltaa, vaihdettiin kuulumisia. Uuden vuoden vastaanotimme perheen kanssa, ylläri. Lapset saivat leikkiä tähtisädetikuilla ja minä kuvasin. Lasten mentyä kotiin nukkumaan, jäimme pelaamaan pelikorteilla. Tähän täytyy mainita etten koskaan voita, nyt vedin tikki, korvat ja poikki, siihen oli hyvä lopettaa vanha vuosi ja aloittaa uusi. Wuhuuu!

Vaikka tätä vuotta ei olla edetty vasta kun 12 päivän verran (ei olla vielä niin pitkällä 13.päivää) niin tuntuu se todella pitkältä. Oikeasti se on mennyt niin nopsaa ettei ole kissaa kerennyt sanomaan. Uusia polkuja avautuu lisää ja kaikenmaailman hassutuksia tapahtuu. Kiirettä pitää, mutta muistakaa että oon ainaki tuolla INSTAGRAMIS <- Klik klik sinne vaan, sitä mä kyllä päivitän. Tulkaa sinne höpötteleen mun kaa jos mua ei täällä näy ja muutenkin!! ♥ Instapäivityksiin tämä ei kyllä vaikuta mutta muuten kyllä, minen aijo liikkua enää pimeällä, koska "sudet on valtaamas meidän kylän!" Monta havaintoa tehty, mutta kaikista pelottavinta (siis mun mielestä ihan sika pelottavaa) on kyl se ku muutama ilta sitten susi oli kiertänyt meidän porukoiden pihaa ja lähinaapuruston varmaan kaikki pihat, seuraavana päivänä taas kuulin kolmen suden lauman jolkotelleen meidän kylää kohti.. Miksi ne tulee näin lähelle asutusaluetta, kääk. Mä oon aina pelännyt susia ylikaiken. En liiku en, pysyn sisällä! Hyi, käsikarvat nousee pelkästä ajatuksesta. Okei, ehkä kuitenkin liikun, mutta jos näätte jonku liikkuvan jalkaisin jossain ja se laulaa epämääräisiä lauluja iiiisosti niin se oon minä. Vaikka ette näkisi mutta ääni kuuluu, niin seki oon minä. :) Niin mä tein kakarana ku liikuin kotoota kylille, jännitti ku ei ollut katuvaloja. Tulipa tässä sitten nolattua itteesä ja tehtyä vuoden ensimmäinen "luontopäivitys" samalla.

Toivottavasti vuosi 2016 tuo tullessaan kaikkea kivaa meille kaikille ja täälä blogissa paljon mukavia keskusteluja, ehkä toivottavasti myös uusia blogituttuja. Yritän parantaa tapani kommentointien suhteen ja mahdollisesti opetella uudella puhelimella tekemään päivityksiä. On ilo aina saada kommenttia teiltä, te ootta niiiiin parhaita! ♥ Ja muistakaa et anonyymitkin pystyvät kommentoimaan. Ps. Yläbanneri vaihtuu heti kun, ei enää kuusia...

Liirumlaarum ja höpötihöö, joko tässä ois tarpeeksi kirjoitettu kirjoitusvirheitä yhdelle aamulle. ;) Love you guys..

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Katsaus vuoteen 2015 - alkuvuosi

Vuoteen 2015 on mahtunut paljon ihania ja mieleenpainuvia asioita ja tapahtumia. Sisustusrintamalla olen päässyt ns yhteisymmärrykseen enkä ole ostanut paljon mitään uutta. Toki muutoksia on tullut itseasiassa paljonkin, mutta kierrätyksellä siihenkin ollaan päästy. Kotia toki vähemmän kuvanneena blogiin asti (sori siitä) mutta kokeillaan tänä vuonna uudestaan. Kodin siistimiseen olisin voinut käyttää enemmän aikaa ja tämän ainakin aijon korjata. Yritän myös opettaa hienovaraisesti tolle paremmalle puoliskolle että saa sitä siivota vaikka aina ajatellaan minun sanovan kun tavarat eivät ole oikeassa paikassa. Tämä tilanne on tällä hetkellä vastakkainen "missä on mun välihousut, ne oli viimes täällä.." kuulen hyvin usein. Tämä tietää siis sitä että meillä on ilmeisesti liikaa tavaraa ja tavaroilla ei ole realistista paikkaa, vähäisten säilytystilojen takia joten tässä mainio uuden vuoden lupaus (tulevan kesän pihakirppis taas ilmeisesti tiedossa). Karsi ylimääräisiä tavaroita kodistasi, on siis yksi tavoitteistani. :) Vuosi 2015 on ollut myös maailman kaikkeuden vaikein, turhauttavin, masentavin, väsynein.. Meillä ollaan sairasteltu kaikin puolin, aina vain uusilla sairauksilla, joista ehkä näin jälkeenpäin ajateltuna pelottavin oli äidin leikkaus. Kaiken maailman leikkauksia perheeseen on mahtunut melkein kymmenen. On tullut tutuksi OYS:n leikkaussalien odotusaulat. Itselläni suoliston reistailu vei painon, voimat ja energisyyden. Suolisto = toiset aivomme, myytti on todistettu oikeaksi. Koko vuosi on mennyt elämäntaparemonttia tehdessä, muutaman lisäkilon ja voimien hankkimisessa, kivuista eroon pääsemisessä jne. Viimeiset pari kuukautta, omalla itsetehdyllä puhtaalla ruoalla (vaikkakin hyvin minimaalisella sellaisella) olen päässyt tilanteeseen että jaksan melkein koko päivän häärätä normaaliin energiseen tahtiin, yllätykset joita tuppaan itselleni tekemään ovat hallittavissa kunhan muistan pitää ns kalenteria asioista joita hoidan päivittäin. Ulkona, ravintoloissa käynnit ovat jääneet (olenko kerran käynyt ulkona salaatilla, jipii) ja matkustaminen täytyy suunnitella omilla eväillä. Haasteellista mutta osittain hallittavissa jo. :)

Alkuvuoden 2015 parhaimmat:
Tammikuussa joulunalle vei joulun pois, kuten tänäkin vuonna. Joulunalle on nyt jo rullaluistellut takan päältä, ilmeisesti mennyt hakemaan varastosta laatikoita joihin joulun voi taas vuodeksi kerätä talteen. Tykkylumi kaatoi ja katkoi oksia ja sen seurauksena myös parit pihan puut piti kaataa linjavaaran vuoksi. Reissussa törmäsin upeaan Love Me Do Flash Mob:n Raisiossa, eikä kyyneleiltä vältytty. Ai mitä se rakkaus sitten on.. ♥ Ystävä kävi kylässä maailman pehmeimmän koirahauvan kanssa, rakastuin. Tammikuun loppupuolella juhlimme useammat syntymäpäivät joista kuvassa serkkutytön syntymäpäivät. Jestas, tääki pikkuskidi on ihan oikeasti kohta aikuinen, mihin ne vuodet katoaa..
Helmikuussa kodissa muutettiin useampaan kertaan huoneesta toiseen, testattiin useita sänkyvaihtoehtoja joista tietenki sit sopivin oli olohuoneen sohva. Miehen selkäjumien takia salikielto edelleen päällä, mutta ehkä nämätkin ovat pian (toivottavasti) historiaa. Ystävänpäivä ystävien luona ja Eva & Manun keikalla oli niiiin siistiä.
Maaliskuussa kasvihuoneessa ja pihasuunnittelun aloitus. Ensimmäiset suunnitelmat kyllä laajeni loppupeleissä "hiukan". Aloitin uuden ruokavalion, testailin sopivia ja ei niin sopivia ruokia. Puhdistettiin ruokakaapit kaikesta ylimääräisestä, jopa lääkkeet (eli esim maitohappobakteerit) sisälsivät vältettäviä aineita. Kaikki uusiksi siis! Sänkykokeilut jatkuivat ns. lattiantasolla. Ei hyvä. ;) Auringonpimennyksen tiirailua lapsuudenkodissa. Sisko oli napannut pellolla töröttövästä tyypistä kuvan.. Just!! ;) Ystäviä, juhlia, perhettä... Sitäpä se, meidän kevätkausi. ♥ 
Huhtikuussa pääsiäinen näköjään valtaa kodin. Keltaiset sävyt ja koristeet. Hassusti pukeutuvat pikku tyypit, kokkoilua, ystäviä ja perhettä. Perheessä vain kolmet synttärit.. Opeteltiin leivän leivontaa. Siirryttiin gluteenittoman sijaan luontaisesti gluteenittomaan. Risuaidan rakentamista ja loppukuun kelit jotka salli mattojen pesun! Huraa.
Toukokuussa vappuna Marvel synttäreitä, hiukan kirppistelyä, siementen istutusta (keksein kasvulaatikoihin ikkunoista lämpösuojat), peltotöitä ja perunan laittoa.. Hiukan taas reissaamista asuntoautolla, yksi leirintäalueyöpyminen ja jännä tuo yksi suloinen vanha talo joka vetää aina välillä puoleensa.. ♥ Skidien kesäloman aloitus ja yhdellä todistus kourassa. Tyypit esittää coolia, no okei onhan ne!! Suurimpana tietenkin pihatöiden aloitus, terassin purku, siirto, uudelleen mitoitus, korjaus jne.. No tätä sai sitten tehdä koko kesän, hitaasti mutta varmasti koska ei omat voimat yksin riittäneet. :)
Kesäkuu oltiin ulkona, kylmästä ilmasta huolimatta. Yhdet sukujuhlat kauniissa vanhassa pihapiirissä. Äiti pääs lehteen leipomustensa kanssa, gluteenitonta tilausta olis varmaan enemmänkin.. Jos olisin äiti leipoisin kaikille, koska sen leipomukset on niin parasta. :) Jonku pienen prinsessan synttäreitä juhlittiin kauniissa säässä. Juhannus tuli ja taas kylmät ilmat mutta siitä huolimatta tyhjensin kokonaisen riihen juhannustansseja varten. Siellä me istuttiin juhannus ja välillä vähän käytiin poikain kaa rannalla juhannusjuhlia katsomassa. Huomatkaa varustus, ei toppavaatteita mutta melkein. Juhannuksen jälkeen aloitimme vanhan puolen navetan purun. Nyt siitä ei ole enää mitään jäljellä, tasainen maa vain. Navetasta muistot tallennettu ja nyt navetan tilalla on iso näköalamaisema joelle. Muutamat kerrat on tullu istuttua porukoilla iltasella ja ollaan vain tuijotettu nousevaa kuuta joka heijastaa mielenkiintoisia kuvioita vedenpintaan.

Paljon siis ihania asioita, onneksi kuvat tallentavat kauniit muistot... ♥
Vielä kun loppuvuosi niin sitten se ois taputeltu!! Malttakaa hetki..