Hyvää joulua!

Pitkästä aikaa tulin moikkaan pikaisesti tai siis no, toivottaan kaikille oikein ihanaa joulua! Meidän joulu on hyvin perinteinen, kuten aina ennen ja sitäki ennen. Luodaan yhdessä tunnelma perheen ja ystävien kanssa, syödään isolla porukalla ja nautitaan vielä lapsosten uskosta joulupukkiin. Tänään saatiin jo vieraita Shanghaista saakka ja huomenna nähdään taas seuraava ystäväporukka. Nyt istahdan hyvän iltapalan merkeissä jouluohjelmien äärelle. Pakko myöntää, että taidan etsiä jonku joulupiirretyn, sillä huomasin niiden tuovan mulle sen joulufiiliksen, ennemmiin kuin niiden oikeiden. Niin, että mihinkä se laps tavoistaan pääsis, vai miten se meni. Mun Instagramissa on varmasti enemmän meidän joulusta, joten törmäillään sielä nyt taas hetki!

Hyvää joulua! ❤

Mikäs täällä

Mikäs tääl, vaikka kesä tekee hitaasti, erittäin hitaasti tuloaan. Pihatöitä ei ole vielä edes kunnolla aloitettu, mutta kyllä me osataan ottaa kesä mallikkaasti vastaan. Lällätellään asuntoauton ikkunan läpi (minä tein niin ja lapset hymyili takaisin). Esikasvatetaan ja välillä vähän mennään kasvihuoneella ostoksista sekaisin. Tehdään pihasuunnitelmia ja toteutetaan, mikäli aika sen sallii.. Ehkä jo seuraavana kesänä, jos ei tänä tulevana. Ei kait se ole sen kummempaa. :)

Mitens teil? Kivaa viikonloppua ihanat.

Ystävän inspiroivassa kodissa

Eilen juhlittiin valmistujaisia ja synttäreitä! Onnee ny vielä kerran.

Huhtikuu on tänäkin vuonna se kuukausi, kun melkein kaikki

meistä ystävyksistä juhlii syntymäpäiviään. Okei, vähän

jo maaliskuun puolelta aloitettiin ja toukokuun puolelle jatketaan.

Jos oltais teinejä, niin kuvitteleppa se tunne, tän kuukauden jälkeen.

Huh, onneks ei olla! :D

Hahhahhaaa. No ei muutako inspiroivaa sunnuntain jatkoo!

Meidän joulu 2016 ♥

Oikeastaan kaikkea vähän kerrallaan -joulu. Ei tullut paniikkia missään muodossa ja sekös vasta ihmeellistä olikin. Minä - hötinätötinä olisin voinut sen taas saada aikaan, mutta päätin että kun aloittaa ajoissa, niin loppu rullaa itsestään. Lopullinen joulun tunnelma tuli päällensä torstai iltana, kun kävimme perheen kanssa JP Leppäluodon joulurauhaa -konsertissa. Enemmänkin olisi voinut kuunnella. Perjantai aamuna menimme ruokaostoksille, eikä sielläkään mitään paniikkia. Kaupassa näkyi tuttuja, juttelin kaikille ja toivotimme toisillemme hyvät joulut.

Oma koti pukeutui rennon ottein jouluun. Joulu saa olla, enkä kerää pois vasta kuin loppiaisena. Jouluaatto aamuna aloin lämmittämään saunaa ja hoksasin että saunan pesu oli jäänyt kokonaan. Ensin ajattelin että olkoot, mutta sitten huomasin kuuraavani saunan lauteita, lämpöisessä saunassa ja vieläpä lauleskellen. Saunan jälkeen menimme lapsuuden kotiin ja laitoimme yhdessä perheen kanssa ruokaa.

Kattaukset tehdään lasten tai oikeastaan NaaNaan kanssa yhteistuumin, eikä ole niin nöpönuukaa jos menee haarukka ja veitsi sekaisin. Jouluiset servetit olivat kuulemma tärkeimpiä. Ihan jokaiseen kattaukseen niitä minulta ei löytynyt, mutta näköjään riitti kun vain oli jotain joita sai laittaa.

Jouluna käy aina niin että kun kattaus on valmis, menee puoli minuuttia ja ruokailu alkaa.

Ei mikään ihme, koska onko parempaa kuin jouluruoka. Ei siis kyllästytä edelleenkään. :)

Joulupukki saapuu meille melkein heti kun kaikki ovat saaneet mahansa täyteen ruokaa. Silti

ne minuutit on niin pitkiä, huhhuh. :) Tänä vuonna mietittiin minkälaisella autolla se joulupukki

saapuu paikalle. Pukki saapui kävellen ja näin jäi arvoitukseksi onko pukilla autoa ollenkaan.

 Tapaninpäivänä sitten ulkoiltiin perheen kanssa. Lumitöitä, potkukelkkojen korjausta ja potkuttelua, mäenlaskua, makkaranpaistoa jne. Kun päivä hämärtyi oli aika siirtyä uusien lautapelien kimppuun. Tai ainakin minä ja serkkutyttö yritettiin, mutta ehkä me jo ens kerralla osataan. Se piirtäminen oli munkin mielestä paljon helpompaa. :)

Tapaninpäivän leikkeihin osallistui tietty myös systerin lumipallokoira! ❤ Hoho.

 Tämä se vasta on parhautta kun joulun alla näkee tämmöisiä siellä täällä juoksentelevia tonttuja.

Iloisia lapsukaisia kurkistelemasta puiden ja muiden nurkkien takaa. Tätä jos jotakin tulee ikävä. ❤

Siin suht lyhyesti mein perheen joulu, niin nopsaa se kun taas menikin. Mukava, lämmin ja suhteellisen hellä.

Nähdäänpä taas joulupukki ens vuonna. Ihanaa alkanutta viimeistä viikkoa kaikille!

Helinä hoitaa!

Ei se oo kuulkaa koosta kii! Pieni mutta pippurinen hoitaa sotkuisimmatkin nurkat.

Facebook KLIK ja KLIK

BLACK FRIDAY
25.11.2016

Laitathan viestiä mikäli kiinnostuit!

❤❤❤

Kivaa viikonloppua teille ihanille!

Viikon kivat Vol. aika mones :)

Aloitetaan vaikka tästä kun pääsin työni puolesta tutustumaan aika makeeseen paikkaan. Paikka on entinen navetta ja nykyinen Vanaha Navetta, joka on toiminut tänä kesänä, muutamina iltoina ravintolana. Vanaha Navetta on kyllä tosiaan rokannut! Ai että.. Perjantaina siellä vietettiin tämän kesän viimeistä rokki-iltaa, sillä isolla maatilalla syystyöt vievät kaiken ajan ja talvella yläkerta on kylmä. Voisin kyllä kuvitella että jos aikaa liikenee edes pieni hetki paikan omistajat keksivät jotain yllätystä sillä nämätkin ravintolaillat ovat olleet vähän extemporena tulleita. Ensin piti vain vähän remontoida ja sitten me jo yhtäkkiä hommattiin luvat, kertoi isäntä. Soitin pari tuntia ennen lipunmyynnin alkua, talon isäntä oli siellä toimivassa navetassa vielä ja sanoi että pitäisi olla tuolla vanahalla puolella kyllä jo.. Kohteliaasti toivotti tervetulleeksi kiireistä huolimatta. Kun menin paikalle, siellä isäntä oli jo täydessä touhussa, pullot siistissä rivissä tiskissä (omalla puolella) ja bändikin treenasi yläkerrassa. Kierros Vanahan Navetan puolella tehtiin vauhdikkaasti mutta isäntä sanoi että tutustua saa sitten niin kauan kuin haluaa. No enhän minä nyt vihtinyt, sillä jo tunti ennen lipunmyynnin alkua ulkona oli jono. Tuttuja jonossa, tein heille tilaa! :) Kiitos Vanaha Navetta kierroksesta ja viimeistään ensi kesänä jatketaan "rokkaamista!"

Tämäkin puoli vähän huonoista kuvista huolimatta oli tosi mahtava.

Korkea tila johon isäntä haaveili uuden esiintymislavan tekoa. :)

Oliko outoa kysyä omistajalta saisinko muuttaa asumaan navettaan, oli se sen verran hieno paikka!
Heh! Ei voi muutako nostaa hattua tilan omistajille! Haave Nro. 1: omistaa samankaltainen paikka

 Viikonloppuna juhlittiin ystävän uutta kotia. Talo oli rakennettu joskus 1930 luvulla!
Illan hämärtyessä siirryimme ulkosaunaan! Mikä paikka! Loppuun kännyräpsyt menneeltä viikolta:

Kiitos arpaonni ja Pepi <3

Maakuntamatkailua kotipaikkakunnalla.

Kesän ensimmäinen ja isoin ostokukka!

Meiltä saattoi kuulua vähän pauketta! :D :D Sori naapurit. Ei kuulu enää jos helpottaa..

Krassit isällä hoidossa! :)

Joltaki lähti letti, yli puolet!

Systerin pihalla on uima-allas. Mein ihana NaaNaa!

Haave Nro. 2: Metsien kätkemä -sarjassa käytiin Kallankarilla. Kuvissa näkyy appiukon aittaa,

mökkiä ja myös miehen edesmenneen kummisedän mökki. Haave päästä viimeistään ensi kesänä!

Muuttaahan tonne ei voi.. Rakastan kyseistä paikkaa vaikka olen vuodesta toiseen ollut muka

liian kiireinen mennäkseni tuonne. Pah, sanon minä, merisairas vain!

Loppuun vielä Haave Nro 3: kaks kertaa jo käynyt kuolaamassa tätä autoa. Nyt ei tarttis ku lottovoiton! :)

Nyt ei muutako nokka kohti uutta alkanutta viikkoa. Varpaitten täytynee pysyä liikkeellä koko ajan, koska semmonen haipakkaviikko tulossa että voisko joku jo hengittää mun puolesta!! Heeeeh. Syksymmällä näköjään kuvataan vasta kotia kun eihän täällä tehdä muutako vähä sotkitaan ja nukutaan! Kesäheinäihmiset ja silleen.. Kuulumisiin taas ihanat!

Kulttuurihistoriallinen kesäretki!

Voi miten kiva viikonloppu tuli vietettyä Turussa. Kun töiltä ehdittiin otettiin askel jos toinenkin mitä kivempiin paikkoihin. Turun keskiaikamarkkinat kiinnosti, noh vain kolmena päivänä ja Louhisaaren kartanolinnassa olisin toki viihtynyt vaikka koko päivän mutta maltti on varmaan sitä valttia ja kiersimme opastetun kierroksen kartanossa. Wow, voisin muuttaa palatsiarkkitehtuuriseen Louhisaareen, oli se sen verran mielenkiintoinen paikka, kummitusjuttuine kaikkine. Opastettuja kierroksia järjestetään tasatunnin välein ja kalmilaiseen museopuutarhaan muistaakseni klo 12, 14 ja 16. Juttua toki voisin kirjoittaa vaikka kuin, mutta ehkä parempi että lähdette itse viettämään mielenkiintoisen päivän Louhisaareen, mitä että kirjoittaisin teille vähän puutaheinää.. Luulen että siinä ihastellessa ei ihan kaikki jäänyt mieleen niin tarkkaan ja mielikuvitus on saattanut lisätä vähän omia juttuja joukkoon.. Hihiii. :) Kuvia tuli otettua paljon, myös siksi että vanhat rakennukset kiinnostavat minua, niinkuin niissä eletty historia. Yleensä kyllä huomaan kuvaavani rakenteellisia asioita kuten esim. miten kaapit ovat rakennettu ns. ikkunan pieluksiin vai oliko se vain feikkiä, kuinka seinä ja katto kohtaavat, minkä kokoisia oviaukot ovat, materiaalit ja muodot jne. Kokonaiskuvia oli haasteellista ottaa niin ettei oppaan puheet menneet liikaa ohi. Huomasin että hän aloitti aina puheen kun näki minun astuvan viimeisenä ovesta.. Yritin olla kohtelias ja käydä ovella jotta hän voi aloittaa puheen, mutta sitten otin kaksi askelta takaisin ja nappasin kuvan edellisestä huoneesta. :) Olkaatte hyvät, kierrokseni Louhisaaren kartanolinnassa:

Louhisaaren linna on valmistunut 1655. Juhla -ja talouskerros olivat 1600-lukua ja

keskimmäinen kerros edusti asuinkerrosta jonka sisustus vastasi 1700- ja 1800-lukua.

Jostain syystä tämä huone kiehtoi eniten, en vain tiedä miksi. Sisustus on kyllä hulppea, mutta se ei ole syy. Eikä myöskään se että alapuolella näkyvä sikspäkki oli niin hieno.. Voisin melkein joskus juoda pullollisen vettä sakeampaa jos omistaisin tämmöisen, pitkällä tähtäimellä jopa kuus pulloa. :) Höpinät sikseen ja matka jatkukoon kohti seuraavia makuuhuoneita.

TÄMÄ! Enempää ei sanoja tarvita. :D :D :D

Huoneet olivat pimeitä, kylmiä ja haisivat pahalle.. Ei nyt siis, vaan silloin.

Suihkussa käytiin kerran vuodessa ja vaatteita ei pesty laisinkaan.

Ihan ensimmäisenä en taaskaan hoksannut ajatella kuinka kartanossa olisi voinut haista. Ei näin makeessa

paikassa, mutta totta tosiaan. Ymmärrettävää! Mietitään taas vanhoi elokuvii toisesta näkökulmasta.

Ihan vaan jos joku ei vielä tiedä niin kartanon rakennuttajana toimi Herman Flemin ja suku omisti linnan vuoteen 1791, kunnes omistus siirtyi kauppojen myötä Mannerheimin suvulle. C.G.E. Mannerheim syntyi Louhisaaren linnassa 1867.

"Sielunpeili" ja mun viitta, joka ei näköjään meinannut pysyä matkassa vaan takaosa huitelee jo lattiantasolla. Sielua en kuitenkaan kerennyt näkemään, ehkä jos kuvaa tarpeeksi kauan katsoo niin. :) Kiitos kivasta kierroksesta, teki mieli sanoa "seinäpuhelimeen" joka johti ainakin talouskerrokseen. Kyllä sieltä joku vastasi kun sinne huudettiin, eli opas sanoi ja hyvin sieltä kuului vastauskin. Miksihän tota kutsutaan; puhetorvi, kuulevakorva, salakuuntelulaite, teeaikaluuri...

Ei tullut ostettua Eva Mannerheim Sparren lapsuuden jumaljuomaa, ehkä ensi kerralla. ”Se on muisto vanhoilta hyviltä ajoilta, jolloin lasten huudot ja nauru kiirivät kartanon vanhojen puiden latvustoissa”. Tällaisista kesäpäiväreissuista jää aina niin hyvä mieli että olen varmaan hymyillyt koko viikon kestäneestä kaatosateesta huolimatta.

Ainiin se 1700-luvun kalmilainen puutarha. Kasvien hyödynnettävyys, puutarhan kauneus ja symmetrisyys. Puutarha on sillä paikalla missä se oli aikoinaan ollut:

Nyt hiljenen ja palaan asiaan keskiaikamarkkinakuvien kaa. Kiitos ja moi!