Yleensä
ihmiset kulkevat valitsemallaan polulla, toiset taas katsovat mihin
polku kuljettaa. Syksyllä ihmiset, varsinkin naiset päättävät jättää
kesäherkut ja kilot taakseen. Jotkut taas jatkavat samaa linjaa koko
seuraavan kauden. Toiset aloittavat kylmien kelien urheilulajit ja taas
toiset pitävät siitä makoisasta löhösohvasta....
Tällä
hetkellä kuljen polkua joka kuljettaa kahden asian välillä olevaa
reittiä. Toisesta päästä lähdin liikkeelle ja polun toisessa laidassa on
edessä se mikä on tarkoitettu! Vaikka polkuhan onkin oikeasti vain
kahden pisteen välillä oleva reitti. Eli toisaalta kuljen sillä reitillä
koko ajan. Näinhän sen voi myös ajatella.. Yritän kovasti päästä
haluttuun pisteeseen, vaikka tiedän että on turha yrittää liikaa. Se on
tullakseen mikä on tullakseen. Aina ei saa mitä haluaa, mutta ainahan
haaveita saa ja pitää olla. Niistä on hyvä pitää kiinni. Kyllä ne jotkut
haaveet joskus toteutuu..
Maastossa
polku muodostuu paljon käytettyyn kulku-uraan tai sellainen voidaan
erikseen tehdä. Monet suomen teistä on rakennettu vanhan polun päälle.
Monet eläimet muodostavat polkuja kulkiessaan asuinsijoiltaan vesien
äärelle juomaan tai kylpemään. Urbaaneissa ympäristöissä polut
muodostuvat usein koirien ulkoituksen yhteydessä tai oikopolkuina,
kulkijoiden etsiessä lyhintä reittiä valmiista tieurista ja
istutuksistakin piittaamatta. Tekemällä tehtyjä polkuja löytyy
luontopuistoista, joissa polku voi olla päällystetty laudoilla eli
pitkospuilla joko kosteikon ylittemäksi tai luonnon kulumisen
estämiseksi. Polku on voitu myös kattaa vaikkapa hakkeella, jolloin
siinä on lenkkeilijän kevyt juoksennella. Niin sanotussa kärrypolussa
jos joskus myös piennartiessä tai metsäautotiessä on kaksi kulku-uraa
rinnakkain. Kosteammissa paikoissa ne painuvat helposti kuraisille
kuopille, joissa vesi voi seisoa pidempäänkin. Talvinen polku syntyy
lumeen ja kovettuu käytön myötä polanteeksi, joka sulaa vasta myöhään
keväällä. Lähde wikipedia.
Hiukan
sekavaa siis. Kiire on vähän joka rintamalla. Kotona sitä ei ehkä
tarvitsisi olla, ainakaan kun kunto on puolitiellä. Flunssaa ei
selätetty, mutta valkosipuli helpotti vähän. Tällä
hetkellä kaikkea on hiukan liikaa. Tekemistä, ajatuksia, tärkeitä
päätöksiä, terveyttä jnejne.. Siksi myös juttuni ovat voineet olla
sekavia ja sitäkin lyhyempiä. Tai ei ainakaan kovin sisustusvoittoisia. Pitäisi miettiä yleisesti ottaen järkevästi, mutta kun ei
koko aikaa jaksa. Onneksi se kaikki kohta helpottaa, ainakin vähän. Pian
koittaa päivä kun pysähdyn polun yhdellä pisteellä ja jatkan toiselle.
Mutta niistä sitten kun asiat ovat edes jollakin mallilla.
Kokeilen tehdä lyhennetysti nyt näin:
Tänne heitetään ne ylimääräiset tyhmät ja sekoittavat asiat.
Näihin taas kerätään vain rakkaat ja hyvät asiat.
Jo menneiltä ajoilta ja tuleviltakin.
Sori ny ku joudutte 'kestään' mun päiväkirja
stoorii pitkästä aikaa... :D
Vaikkaki vain sekoilin polulla kulkemisesta.
En oo menossa sekaisin, enkä ole yhtään negatiivinen.
Päinvastoin, positiivisin mielin ootellaan tulevaa.
Ainiin, mä kuulun niihin jotka ei aijo alkaa syömään
syksyn tullen terveellisemmin. Syy siihen on se että
jo tälläkin hetkellä syön todella tarkkaan ja tulen
aina syömään. Gluteenitonta eikä laktoositonta
tosta noin vaan voikkaan lopettaa kesken.
Joten eipä enää sen jälkeen tee mieli dietteillä!!:)
Sohvaki on ihan kiva kaveri, mut ehkä yritän jotain
uutta liikuntamuotoa kokeilla. Se voi olla se kävely
siel polulla tai sitten polun vieressä!!:D
Viseessss kaiffarit!
Aijoo, kuis tein polku?
Yli 15000 kävijää.
Vaikkei tää
mööpeli osaa
laskee puoliakaa.
WAU.
<3 kivaa syksyä, bloggari! :)
VastaaPoistaTsemppiä kaiken "tohinan ja tulevan" keskelle systeri! <3
VastaaPoistaKiitti, kivaa syksyä toivotaankin!:) Samoin myös teille.
VastaaPoistaOlipas virkistävää pohdiskelua, joka aiheutti pohdiskelua myös tässä päässä! Oma polkuni on juuri nyt sillä tapaa suora, että kuljen mieheni kanssa kohti sellaisia välipäämääriä, joita kohti päätimme lähteä. Viimeisen kahden vuoden aikana on muuttunut paljon ja suunnaksi on otettu se omankaltainen elämä. Toteutustahti on letkeä, juuri nyt emme etene lainkaan vaan nautimme juuri tästä olemisesta. Silti suunta on selkeä. Ei vain ole kiire enää.
VastaaPoistaJovelan emäntä, teidän "polkuun" blogissasi ihastuin kovin. Aika mielenkiintoista. :)
VastaaPoistaonnea polulle ja määränpäähän pääsemiseen :) ihan melkein luulen arvaavani mitä sinun polun päässä oottaa ja mihin matka siitä toivottavasti jatkuu, toivotan kaikkea hyvää :) näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti... heh... no ei vaan, itsekin täällä vähän polun risteyksessä joidenki asioiden suhteen, suunta on joka tapauksessa eteenpäin :)ehkä hidastan vielä askelia ennen risteystä ja tuumin ihan kaikessa rauhassa minne jatkan... -Laura-
VastaaPoistaKiitos Laura. Hyvä että sinunkin suunta on eteenpäin. Joo, eikä aina kannata niin nopeeta kulkeekkaa!!:)
VastaaPoistaEi näitä juuria irroita myrskyt
ei meitä kaada elämän tyrskyt..
..mä näitä polkuja tallaan kai
viimeiseen asti jos sä rakkaani seisot mun vierelläin näiltä poluilta löytyy se viimeinen jonne yhdessä kuljemme ystäväin..
Hehheh no ei vaan!!!:DDDDDDD
Tsempit meil kaikil!!