Kulttuurihistoriallinen kesäretki!

Voi miten kiva viikonloppu tuli vietettyä Turussa. Kun töiltä ehdittiin otettiin askel jos toinenkin mitä kivempiin paikkoihin. Turun keskiaikamarkkinat kiinnosti, noh vain kolmena päivänä ja Louhisaaren kartanolinnassa olisin toki viihtynyt vaikka koko päivän mutta maltti on varmaan sitä valttia ja kiersimme opastetun kierroksen kartanossa. Wow, voisin muuttaa palatsiarkkitehtuuriseen Louhisaareen, oli se sen verran mielenkiintoinen paikka, kummitusjuttuine kaikkine. Opastettuja kierroksia järjestetään tasatunnin välein ja kalmilaiseen museopuutarhaan muistaakseni klo 12, 14 ja 16. Juttua toki voisin kirjoittaa vaikka kuin, mutta ehkä parempi että lähdette itse viettämään mielenkiintoisen päivän Louhisaareen, mitä että kirjoittaisin teille vähän puutaheinää.. Luulen että siinä ihastellessa ei ihan kaikki jäänyt mieleen niin tarkkaan ja mielikuvitus on saattanut lisätä vähän omia juttuja joukkoon.. Hihiii. :) Kuvia tuli otettua paljon, myös siksi että vanhat rakennukset kiinnostavat minua, niinkuin niissä eletty historia. Yleensä kyllä huomaan kuvaavani rakenteellisia asioita kuten esim. miten kaapit ovat rakennettu ns. ikkunan pieluksiin vai oliko se vain feikkiä, kuinka seinä ja katto kohtaavat, minkä kokoisia oviaukot ovat, materiaalit ja muodot jne. Kokonaiskuvia oli haasteellista ottaa niin ettei oppaan puheet menneet liikaa ohi. Huomasin että hän aloitti aina puheen kun näki minun astuvan viimeisenä ovesta.. Yritin olla kohtelias ja käydä ovella jotta hän voi aloittaa puheen, mutta sitten otin kaksi askelta takaisin ja nappasin kuvan edellisestä huoneesta. :) Olkaatte hyvät, kierrokseni Louhisaaren kartanolinnassa:

Louhisaaren linna on valmistunut 1655. Juhla -ja talouskerros olivat 1600-lukua ja

keskimmäinen kerros edusti asuinkerrosta jonka sisustus vastasi 1700- ja 1800-lukua.

Jostain syystä tämä huone kiehtoi eniten, en vain tiedä miksi. Sisustus on kyllä hulppea, mutta se ei ole syy. Eikä myöskään se että alapuolella näkyvä sikspäkki oli niin hieno.. Voisin melkein joskus juoda pullollisen vettä sakeampaa jos omistaisin tämmöisen, pitkällä tähtäimellä jopa kuus pulloa. :) Höpinät sikseen ja matka jatkukoon kohti seuraavia makuuhuoneita.

TÄMÄ! Enempää ei sanoja tarvita. :D :D :D

Huoneet olivat pimeitä, kylmiä ja haisivat pahalle.. Ei nyt siis, vaan silloin.

Suihkussa käytiin kerran vuodessa ja vaatteita ei pesty laisinkaan.

Ihan ensimmäisenä en taaskaan hoksannut ajatella kuinka kartanossa olisi voinut haista. Ei näin makeessa

paikassa, mutta totta tosiaan. Ymmärrettävää! Mietitään taas vanhoi elokuvii toisesta näkökulmasta.

Ihan vaan jos joku ei vielä tiedä niin kartanon rakennuttajana toimi Herman Flemin ja suku omisti linnan vuoteen 1791, kunnes omistus siirtyi kauppojen myötä Mannerheimin suvulle. C.G.E. Mannerheim syntyi Louhisaaren linnassa 1867.

"Sielunpeili" ja mun viitta, joka ei näköjään meinannut pysyä matkassa vaan takaosa huitelee jo lattiantasolla. Sielua en kuitenkaan kerennyt näkemään, ehkä jos kuvaa tarpeeksi kauan katsoo niin. :) Kiitos kivasta kierroksesta, teki mieli sanoa "seinäpuhelimeen" joka johti ainakin talouskerrokseen. Kyllä sieltä joku vastasi kun sinne huudettiin, eli opas sanoi ja hyvin sieltä kuului vastauskin. Miksihän tota kutsutaan; puhetorvi, kuulevakorva, salakuuntelulaite, teeaikaluuri...

Ei tullut ostettua Eva Mannerheim Sparren lapsuuden jumaljuomaa, ehkä ensi kerralla. ”Se on muisto vanhoilta hyviltä ajoilta, jolloin lasten huudot ja nauru kiirivät kartanon vanhojen puiden latvustoissa”. Tällaisista kesäpäiväreissuista jää aina niin hyvä mieli että olen varmaan hymyillyt koko viikon kestäneestä kaatosateesta huolimatta.

Ainiin se 1700-luvun kalmilainen puutarha. Kasvien hyödynnettävyys, puutarhan kauneus ja symmetrisyys. Puutarha on sillä paikalla missä se oli aikoinaan ollut:

Nyt hiljenen ja palaan asiaan keskiaikamarkkinakuvien kaa. Kiitos ja moi!