Metiköstä päivää~

Pidän kävelystä metikösä eli mehtäsä eli metsässä, ilman ötököitä, melua ja kiirettä. Kävin isin läntillä pyörimäs ympyrää, tai no ettimäs oksia pihalle ja askarteluun. Hyvä tuuri kävi koska yksi puu oli kaatunut joten päätin avustaa metsuria eli siis varmaan iskää oksien karsimisessa. Sitte ku kävelin mehtästä pois päin niin huomasin isän kaataneen tiellä olleen puun ja oksatki oli karsittu valmiiks. Ne oli mulle ihan varmasti, joten nappasin suitsaitsukkelaa oksat säkkiin. Nyt muutes näyttää mein pihalla aika kivalle, niinku punaset posketki. Toinenki käpöttely retki tiedossa, koska oksat kuitenki loppu het vauhtiin päästyä. Alko naurattaan ku mussa ja tuosa mun paremmasa puoliskosa on se ero, että mä pidän kiireettömästä ulkoilusta. Kun taas mieheni juoksee tuhatta ja sataa. Mä kävelen rauhasa (kameran kans) ja kattelen maisemia. Kun taas mies ei tuu kotiin ennenku on tarpeeksi hengästynyt. No mä kävin mehtäsä pienellä lenkillä, olin ulkona semmoset viis tuntia. Kun taas ukko samaan aikaan kävi tunnisa juoksemassa kylän toisessa päässä josaki metikösä, täysiä. Ulkoilun jälkeen syötiin lämmintä kalakeittoa ja sytytettiin kynttilöitä ulos. Aika rentouttava sunnuntai, ainaki mun mielestä. :) Kun taas, kun taas..

Jokaiselle tekiski hyvää aina välillä käydä vähän käpötteleen ja rauhottuun metikössä.