Asuntovaunu talviteloille

Eilen lapsuudenkodissa - kuurausta ja pesua - yltä ja päältä - sisältä sekä ulkoa.

 Ämpäritolkulla vettä - kattila apuna (kauha hukassa, kuka hukkas).

 Ehkä vähän myös itsensä pesua.. Vähän sana ehkä vähän liioiteltua!! :)

 OVI - jonka sain kuin sainkin tehtyä ennen talvea. Ihan itse tein ja olen jopa ylpeä. :)

Ihastelun jälkeen pesut jatkuivat. Tosin menivät muistaakseni toisinpäin, ensi sisältä ja sitten ulkoa.
Kuvat siis väärinpäin, eikö totta. Oho. Pääasia oli et puhdasta tuloo. Oliki aika likasta, siis tosi likaista.

 Ei ole enään linnunkakkaa tms. vaunussa. Kesän saivat asustaa ihan vapaasti,
mutta nyt eläinten avoimet ovet ovat päättyneet!

 Lämmityslaite otettu irti, vain metallikehikko jäljellä (tungettu kaapiin sisälle). Osaiskohan joku
korjata sen?! Ei ole koskaan mun aikana toiminut, eikä enää riitä meikäläisen taidot sen korjaukseen.

 Toivon niin hartaasti että ensi kesänä pääsisin jo vaunulla reissuun. Hajun kartoitus on tänä kesänä saatu niin hyvään päätökseen että ensi kevään pakollinen remontti kohdistuu vain kahteen pätkään seinää, mahdollisesti yhteen. Toki vaihdan kaikki paneelit samanlaiseen materiaaliin. On siinäkin ollut kirvesmies joka tämän korjasi aikanaan, pah. Olisi vain heti pitänyt päätellä että miesten partaveden haju on huonosti korjattua kosteusvauriota. Siitä olen nyt ihan varma, ainaki 80% epäily. Toki toiveissa että vain partavesipullo olisi jäänyt seinän väliin, mutta epäilen. :)

 Asuntovaunun kuivatusta tuikkukynttilöillä. Onnistunee myös näin! Lämpötila huiteli neljässä asteessa kun jatkoin sinnikkäästi pesua, joten kuivatus tuli tarpeeseen. Olisi pitänyt ilmeisesti jäädä itsekin kuivattelemaan, sillä tänään nousi kuume. Lepoa vielä loppu ilta että huomenna ollaan sitten terveenä. Eiköstä juu! :)

Entisenä caravaanari perheen tyttösenä alkaa jo tympäseen ku ei pääse reissuun vaunun kera. Olis jo aika!!! Tiesittekö että nuorena tyttösen olen yhden kesän asustanut asuntovaunussa, kun leirintäalue oli työpaikkani vieressä. Se oli mielenkiintoinen kesä se. Ehkä en kuitenkaan leiriytyisi vielä mihinkään koko kesäksi, ei kausipaikkalaisuutta tähän elämänmenoon ei. Ehkä sitten myöhemmin!

Mitenkäs teillä - joko kesä on pakattu ja lupa talvelle annettu?

Ystävillä kylässä - viikon piristys

Teimme pikaisen reissun ystävien luo Jyväskylään.

Savustimme lohta ja vaihdoimme kuulumisia yömyöhälle.

 Olipa mukavaa höpötellä. Ihan vaan elämästä yleensä, ei mistään pakollisesta tai tekemättömästä..

'Aamulenkkeilyn' jälkeen huomasimme porukalla tekevämme pihatöitä. Kukkapenkkejä ja pensaita
siisteimme, haravoimme jne. Pihatöiden jälkeen syötiin hyvin ja yhtäkkiä (yllätysss) sisustimme
ystävien kotia. Jotain talosta heitettiin ulos ja jotain haettiin tilalle "sieltä se tuli ja sinne se meni." :)
Niin siinä käy (joka kerta) kun kaksi sisustusalan ihmistä istuu samassa paikassa hetken aikaa..

 Olihan virkistävä reissu. Matkan varrella järvimaisemat saavat aina stoppaamaan, ei nyt ihan
jokaisen järven kohdalla, mutta aika monen kuitenkin. Missä meidän järvet, kysyn vaan?!
Tuo venevaja - mökkimaisema - mun unelma.

Kotimatkalla taivas näytti parhaimpiaan. En pistänyt pahakseni. Luulenpa vaan että tämä oli mitä
onnistunein pikareissu ystävien luo pitkään aikaan. Näitä lisää. <3 Kiitos ystäville ja matkaseuralle.

Nyt saunaan. leffaa ja ihan vaan plötköttelyä - À la hötskyli. Kivaa viikonlopun jatkoa teil ihanil!

Mun viikko

Kameraan tallennettuja. Noin viikon uutiset vai miten se meni. Ei mitään ihmeellistä mutta ehkä silti tärkeimmät.

Porukoitten mehtäsä on kiva tallustaa, hittaasti ja ihailla vaikka vaan maisemaa.

Varmaan muistan jokaisen kiven ja kuopan ulkoa, silti taas menin vähän kupperiskeikkaa. :)

Käytiin perinteisillä markkinoilla. Pallomeri eli korimeri = joka vuosi tekee mieli hypätä joukkoon polskimaan.

Mä mitään pölypusseja nähny tai siis olihan ne tuola mut.. :)

 Aina melkeen samat myyjät, samat kuvat ja silti ne jaksaa ilahduttaa

yhä uudestaan. Viime vuonna tän talon portit ei kyllä ollu auki?! Kivempi näin.

 Mun työhuone näyttää nykyjään tältä. Kait sitä vois työskennellä sängynpäälläki. Väliaikaista. ;)

 Tein talvisempia asetelmia pihan kukkaruukkuihin.

Kaupasta ostettua, metsästä kerättyä, entuudestaan omistettua. Yhdessä vanha kukkaruukku, ydessä pappan vanha pokaali ja yhdessä peikko joka näyttää takkutukkineen ihan multa. Tosi värikästä ja uutta kera vanhan ja vähän raihnaisen, tykkään.

Kaik siis vähän vinksinvonksin.

Raihnaiset lumipalloheisini, kärsineet edellisvuosien lumenpaljoudesta. Tartti karsintaa.
Tuli (yllättäen) moottorisaha, oksat läks, jäi vain rääpäleet. :) Kasvaahan ne.

Ps. nyt on alkanut mun vuoro opetella suvun salaisen pihkasalvan (loosterin) teko!! Eka kerta oli
jännittävää. Tällä viikolla pihkaa on taas tarvittu (voi mua löppäkynttä) ja samal hoksasin et mun
laastarikokoelmat on alkanu hupeneen. Äkkiä lisää uusia kivoja laastareita (huvinsa kullaki).

Tänään ja huomenna voiski olla hyvä hetki löytää kivoja laastareita (hihiii), sillä autonnokka on startannut
kohti Jyväskylää. Lähdin reissuun ja parempi puolisko jäi pitämään kodista huolen. Kivaa loppuviikkoa kaikille. :)

Roosa nauha

Jokaisena vuonna olen yrittänyt tukea jollain tapaa rintasyöpäkampanjoita, mutta tänä vuonna siitä tuli meidän perheessä erityisen tärkeä, meidänkin perhettä koskettava. Instagramia seuranneet ovat ehkä huomanneet että välillä laitan kuvia Oys:in avohoitotalolta (tai Oulusta), sillä olemme siellä tänä vuonna käyneet jo aika monta kertaa. Anteeksi jo heti alkuun kun kirjoitan vain sen mitä osaan ja sekin osa saattaa mennä väärin, mutta eihän tämä mitään lääkäri-infoa olekaan. Äitini kävi siis tavallisessa rintasyöpäseulonnassa, ihan niinkuin kaikki muutkin aina välillä kutsusta. Pian selvisi että jatkotutkimuksiin täytyisi lähteä. Mammografian jälkeen äitini kutsuttiin ultraäänitutkimuksiin, sen jälkeen patologin luokse neulanäytteenottoon ja magneettikuvauksiin. Avohoitotalon lääkäreiden tarkkojen selostuksien ja ohjeiden vuoksi emme olleen kovinkaan hysteerisiä mutta muutamat yöunet saatettiin menettää (minä tietenkin vähän enemmän mutta en näyttänyt sitä, kuten tavallista). Tutkimuksissa todettiin syövän esiastetta joka saattaa aiheuttaa joillekin kymmenen vuoden sisään varsinaista syöpää. On kuulemma yleistä että esiasteet leikataan paikallishoito leikkauksena. Voisin sanoa että kävi tuuri, sillä varsinaisia syöpäsoluja löydettiin mutta vasta rintaleikkauksen jälkeen, siitä palasta mikä oli siis jo leikattu pois. Mikä onni sillä voisi ajatella että syöpä oli mutta syöpä meni. Vaikka äitini leikkauksen jälkeiset kivut ovat jatkuneet ja mitä ilmeisimmin aikaisemmasta työtapaturmasta johtuneet kivut ovat pahentuneet niin voidaan sanoa että selvisimme pahimmasta helpolla. Ei siis sädehoitoja eikä muutakaan vaan astetta tarkkaavaisempaa seurantaa ja mieluusti muiden avustusta. Minä yritän auttaa minkä voin ja vietänkin todella paljon aikaa lapsuudenkodissa arkisia asioita hoitaen. Eilen äitini sanoi että palkkaisi minut siivoojaksi (toisin sanoen raivaajaksi) jos olisi rahaa millä palkata. :) Tänäänkin kävin siivoamassa vain vieraiden jälkeiset pienet sotkut sillä muuten ne jäisi sinne lojumaan tai äitini tekisi sen kivunkin uhalla, eli en jättäisi tekemättä vaikka käskettäisiin! Eihän siinä siis vielä tosiaan kaikki, ei kuitenkaan syöpäleikkauksia enempää mutta muuten meidän perhettä on leikkaussalit kutsuneet tänä vuonna vain vaivaiset 7 vai 8 kertaa, joten ehkä nyt viimeistään ymmärrätte miksi minua ei ole paljon blogissa näkynyt. Ei vain halua istua koneella kun voi auttaa muita..

Perjantaina oli Pukeudu pinkkiin -päivä, kaivoin kaapista sen mikä voisi edes viitata pinkin suuntaan, yhdistelin. Virheän, oranssin ja ruskean ystävänä meinas pinkin löytyminen kaapista olla työn ja tuskan takana, mutta kun pääsin vauhtiin löysin vaikka ja mitä.. :) Saimme äidin kanssa kaupungilla muutkin ihmiset kiinnostumaan aiheesta värikkäillä vaatteilla sekä tietenkin Roosa nauhalla. Muutamat ihmiset tulivat jopa itse puhumaan aiheesta ja kyselivät mistä Roosa nauhoja löytyisi jne. tietenkin opastimme. Kävimme kaupunkireissullamme iltapäiväkahveella mummun luona Kotikartanossa ja mummukin halusi oman Roosa nauhan joten äitini antoi omansa ja aikoi ostaa itse uuden. Emme kuitenkaan käyneet sen jälkeen kaupassa, joten lauantai iltana annoin omani äidille, minä taas käyn ostamassa seuraavalla kauppareissulla uuden..

 Perjantai aamuna istuin keittiön lattialla, luin tämän vuotisesta Roosa nauhasta KLIK lue sinäkin.

 

Rakas pappa kuoli viisi vuotta sitten levinneeseen suolistosyöpään joten kävimme laittamassa

haudalle pinkillä ajatuksella kukkia. Jäinen maa, mutta periksi ei annettu. <3 Tuli hyvä mieli.

Me ostimme omat Roosa nauhamme, niin voit tehdä sinäkin. Pienelläkin lahjoituksella on merkitystä. Roosa nauha on rintasyövän vastaisen taistelun symboli ympäri maailman. Tämän vuoden kampanjateemaksi valittiin välittäminen - Käsi sydämellä. Vuoden 2015 design-nauhat ovat myynnissä Lindexeissä, Prismoissa, S-Marketeissa, Alepoissa, Saleissa ja ABC-Marketeissa. On useita tapoja tukea keräystä, esim. kaupoissa erilaisina tuotteina KLIK tai vaikka lahjoituksena täältä KLIK. 22.9-31.10 välisenä aikana jokainen voi järjestää oman Roosa nauha -tempauksen. Keräystä tukeva tempaus voi olla kahvihetki kera pinkkien leivosten työpaikalla, roosansävyiset pippalot ystävien kesken tai vaikkapa yhteinen kävely- tai juoksulenkki viikon päätteeksi - vaaleanpunaiseen pukeutuneena tietysti. Vain mielikuvitus on rajana! Kuten huomaatte erilaisia pieniä hetkiä voi saada aikaan todella pienellä vaivalla ja itse aijonkin järjestää jotain kivaa, aina kun vain mahdollista. Parin päivän sisään viimeistään olen nähnyt kuinka tärkeäksi asia on tullut äidilleni, perheelle ja läheisillemme. Jos vaan saan napattua kopin jostain, tartun siihen.

Olipas stoori mutta niin sen varmaan pitikin olla. Näistä asioista ei ole paljon puhuttu blogissa, eikä paljon muuallakaan. Moni tutuista ei edes tiedä että meidänkin perheeseen on nyt tehty kauneusleikkaus <3 sillä emme ole tehneet asiasta suurta, mutta emme myöskään vaienneet asiasta. Nyt jo moni äidin ystävistä tietää joten uskallan ns avautua asiasta täällä. Toki varmasti olisin voinut aikaisemminkin mutta nyt asia tuntui sopivalta. Tämä tyyli on varmaan meidän tapa kantaa asiaa, välillä matalammalla profiililla ja välillä taas suuremmalla, ehkä myös vähän hassuttelemalla mutta koko ajan tietenkin käsi sydämellä ja ajatuksella. Enemmänkin tukisimme jos esim rahapussin nyörit riittäisi, parhaamme kuitenkin yritämme. Ehkä vielä jotain keksimme, ainakin kyseisiä tuotteita ostamme! Vitsailimme äidin kanssa että hän pääsee kauneusleikkaukseen, sillä pyysimme lääkärin tehdä leikkaukset niin että tissit olisivat lopen samankokoisia ja niinhän siinä sitten taisi käydäkin. :) <3 Positiivisuutta ja huumoria ei passaa unohtaa, vaikka välillä vähän rankkaa onkin. Tuki ja positiivinen asenne on se joka pitää tiellä. Muistakaa siis ystävät tukea toinen toistanne!!! <3

http://www.cancer.fi/roosanauha/

Syöpä koskettaa jokaista suomalaista.

Tule mukaan - tehdään tästä yhdessä syksyn ihanin kampanja,

jokaisen suomalaisen naisen puolesta!

Skidien päiväkodilla

Joka oli aikoinaan munki päiväkoti. Päiväkoti Keltasirkussa on tehty mittava remontti, jonka myötä siellä pidettiin avoimet ovet. No pitihän mun nyt käydä tutustumassa, että tiedän mistä tarvittaessa haen skidit ja kuinka paljon erinäköistä siellä on nyt versus n. 25vuotta sitten. Väliseinien paikkoja vaihdettu ja muutama väliseinä rakennettu lisää. En ollut tuntea samaksi paikaksi, mutta silti aistin saman fiiliksen kuin lapsena, toki hiukan eri kantilta! :) 

 Aika makeit näät huonekalut nykyään päiväkodeissa, jopa minä viihtyisin tosi hyvin #takaisinlapsuuteen!! Mitään ei ollut liikaa eikä liian vähän, tiedä sitten mitä hoitajat ovat mieltä. Lapset esitteli mulle päiväkotia riemuissaan, tuus kattoon tänne ja sit juostiinki jo tonne. Kakkukahvin aikaan NaaNaa pötköttelee lattiantasolla olevassa kevyessä sohvassa. Ensimmäisenä ajattelin että kun tämän nostaa kyljelleen niin tästähän saa majan. En hoksannut kysyä oliko se tarkoitus, enkä sitten lasten nähden edes vihtinyt kokeilla (jos se ei oiskaan ollut sallittua). :D

 Seinällä oleva teline oli vesiväritöiden jne kuivattamista varten. Minä keksein tälle heti paljon eri
käyttötarkoituksia myös kotioloihin. Tuolit olivat korkeita ja jalkatukien ansiosta lapsille sopivia,
mutta myös aikuisen oli niissä hyvä istua. :) Kätevää kun voi käyttää normikokoista ruokapöytää.

 Tää jäppinen ei enään ole päiväkodissa vaan tien toisella puolella koulussa.. Pyysin
havannoillistaan miten lattiatyynyjä käytettäisiin jos me päiväkodissa vielä oltaisiin!:)

Näät pikkuuset ryttyroopet täällä kuitenkin viettää aikaa, toinen isojen puolella, toinen pienten. Jos
nyt oikein muistan niin isot on Visertäjiä jotka on jaoteltu siiliin ja oraviin. Pienet on taas tinttejä,
sirkkuja ja untuvikkoja. Skidit kyl kertoo tätille jos menin väärin kirjoittamaan. :)

 Ainoa paikka joka muistutti näöltään entisajasta oli isojen eteinen. En muista oliko punaiset vessat silloin
tässä eteisen lähettyvillä, mutta sen muistan ettei ne ei ainakaan punaisia ollut. Ihanaa kun käytetään värejä!

Mein Niipen tekemä omena vai oliko se tomaatti muistutti sydäntä, pienin omppu tossa alhaalla. <3

Täti ei nyt kyllä ollu kuunnellu ollenkaan.. Hups. Ihania askarteluita siellä täällä, niin taiteellisia lapsia.

NaaNaa laivankorjauspuuhissa. Rakas pikkunen meni lokerikolle, otti laatikon ja

alkoi leikkimään. Pidin siitä että näin kuinka lapsen oli helppoa toimia tiloissa.

Sitten tulee osuus pomminräjäyttäjästä: SÄNGYT! Ensimmäinen ajatus oli että anteeks mitä, mut sit asia avautui et näähän on ihan huippuja. En usko että kyseisiä sänkyjä tuotaisiin markkinoille jos niitä ei olisi testattu toimivaksi, käytännölliseksi ja miellyttäväksi. Päiväkodin työntekijä sanoi että lasten päiväunten jälkeen menee viisi minuuttia kun sängyt on kerätty kasaan ja koko huone avautuu leikkikäyttöön. Aika makeeta ja järkevää. Sänkyjen päällä olevat pussukat on jokaiselle päivähoitolaiselle tehtyjä makuupusseja, sellaisia pusseja joihin voi helposti kömpiä. Pussukassa on tyynytkin ommeltu paikoilleen ja tietenkin jokaisen nimi että oma löytyy. Huoneissa oli koukut seinillä joissa oli roikkumassa pyllynalusia. Eivät vie paljoa tilaa, ei paina mitään, eikä pyrstö palellu kun istuu lattialla. Hirmu kätevää.

Pihalla näytti hyvinkin samalle. Muista oliko kaikki presiis samoilla paikoilla

mutta kaikkea tätä se oli, kumpuineen kaikkineen. :)

Kaikki oli niin muokattavissa, järjestelmällistä ja loogista että taidan itsekin pyrkiä kotona samanlaisiin
ratkaisuihin. En ehkä sentäs laita nimiä ruokapöydän tuoleihin mutta muuten! Mä tykkäsin hirmusti!
Hassua sunnuntain jatkoa, mä taidan ainaki miettiä tänään erilaisia tilaratkaisuja kotona..

5vuotta omassa kodissa

Tasan viisi vuotta sitten seisoin tässä meidän talon edustalla ensimmäistä kertaa. Kädessä avaimet jolla voisin kävellä sisään omaan kotiin. Nappasin kuvan, laitoin miehelle töihin viestin että nyt mä meen sisälle. Jännitin, huokaisin ja otin rohkean askeleen. Meni ehkä kaksi sekuntia, läheiset tuli perässä ja kysyivät joko aloitetaan remontti, totesin vain että voiko teitä estää ja niin sitä aloitettiin, sisäpinta sekä eräänlainen elämäntaparemontti!! Huikeeta, enkä ole katunut kertaakaan. Nytkin remontti houkuttelisi, mutta ei kerrota sitä kellekkään.. Ensin täytyis vaan joko voittaa lotosta tai ehkä muuten vaan saada vähän ylimääräistä budjetoitua!! :) Edelleen on semmoisia asioita joita suunnittelin jo muuttopäivänä, eikä moni niistä suunnitelmista muuttunut edes sisustusopiskeluiden aikana. Haaveillahan aina saa ja pitääkin. AINA!

 Törötintti 1.10.2010 jännitti omaan kotiin menemistä niin että meinasi pissat tulla housuun. :)

Syyssiivot kummassakin kuvassa tekemättä. Viiden vuoden takaisessa ei näy pihan huonokuntoisuus, mutta kyllä sitä olenkin saanut lapiolla kaivaa (joka ikisen kiven)!! Tän päivän kuvaa varten 'siivoja' ei kannattanut tehdä sillä ensi yönä saapuu myrsky meille maalle, eikä toivottavasti lennätä havunneulasta suurempaa.. Lyhdyt kannettu suojaan katokseen ja kynttilät kaivettu kaapista mahdollisien sähkökatkosten varalle. Jännittävää..

Tänään 1.10.2015 otin kuvan, huusin naapurille että turhaa sie siel haravoit kun huomenna saat sen tehdä uudestaan, otin

kiinni lentävän kaulahuivin, olin kiitollinen että edelleen minulla on oma koti päänpäällä. Hymyilin ja juoksin tuulta pakoon sisälle.

Viisi vuotta sitten haaveilin remonttipäiväkirjan pitämistä blogimuodossa, mutta unohdin siinä täpinässä. Vasta 2011 helmikuussa muistaakseni kirjoitin ensimmäisen postaukseni. Tarkistan, no juu KLIK. Kyllä vain aika menee hurjaa vauhtia, mihin nämät vuorokaudet, kuukaudet ja vuoden menevät!! Huhhui. 

Olen saanut monta monituista haastetta ihanilta bloggaajilta, kiitos niistä. Sydän! Kuten ehkä olette saattaneet huomata niin aika vähälle on blogiin kirjoittaminen jäänyt, mutta eiköhän se kuulkaa tästä taas.. Ootta mielessä!!

Kesämuistoja kynttiläntuoksusta

Sytytin kynttilöitä kotona, mietein mitä tämä tuo mieleen.
Kynttilöiden tuoksu vei menneeseen muotoon, ei tosin
kaukaiseen mutta heinäkuun loppupuolella tapahtuneeseen
retkeen ystävien luo Jovelaan. Meillä on tapana istua
iltaa kynttilöiden valossa ja yleensä hääräillä jotain
kivaa. Saimme taas aikaan pienen mööpelivalssin (yllätys),
isompien sekä pienenpien tavaroiden suhteen. Pienien
yksityiskohtien hiominen yhdessä on erilaista mutta
mielekästä. Kesän muistot, on ne niin kivoja.

Ihanaa viikonloppua kaikille!