ööhhhm..~

Otsikkokö hukassa, ajatuski varmaa vähä hakoteillä. Mä en niinku oikee tiiä miks tulin tänne kirjottelee ku ei mul oikeestaa oo kunnollista asiaa, mutta onko mulla oikee ikää ollukkaa. Heeh*. Tää kuulkaas on oikeestaa aika jännä juttu, että ku on niinkö koulussa mutta silti niinkö kotona niin tuntuu että teenkö mä oikeestaa mitää. Ja siltikää muka ei kerkee ees ruokakaupasa käymää. Vaikka varmaan oikeasti käyn siel ja puhdistin jopa jääkaapin tänään kaikesta ylimääräisestä. Nii ja tilasin itte ensimmäisen kerran elämässäni kirjan nettikaupasta. Hahah. Aattelin vaa et onkoha tää niinku sitä uutuuden jännitystä (lievää ressiä) että kun tietää että siellä olisi tehtäviä jotka pitäisi palauttaa niin pitäisi koko ajan yrittää niitä sitten tekemään eikä muuta osaa ajatellakkaan. No tänään onneks läks yks tehtävä meneeen että napsahti. Mä kyl oon vähä sellanen dyyyppi et ku jotai alottaa nii ei haluais kesken lopettaakkaa, vaikka ois tehtävä1 jonka jälkeen vasta kohta tehtävä2 niin.. Ainiin ja nyt voin jopa kehasta vähä, tein iha loistavaa pataruokaa tänään. Maut osui aika nappiin. No onneks ku uunikaan ei ollut päällä ku semmoset reilut viis tuntii ja ruoka oli valmiina ku ukkokulta tuli töistä kotiin. Hyvä minä. :D No niin siis joo, tehtävän lähetyksen jälkeen onneks sit äitee tuli ja sano että pihahommiin siitä. Haravointiahan ois ollunna jne jne mutta sitten aateltiin jotain vähä kivempaa. Pikkuusen ehkä 'miesten hommia' taas. Onneks siihen sit tuli yks miespuolinen kattomaan ku naiset kaivaa maata lapiolla ja otti sitten lapion kauniiseen kouraansa ja kaivoi hetken kaveriks. Aloin nimittäin kaivamaan 'kuoppaa' tulevalle kasvihuoneen terassille. Siinä sitten muut läks, ukkoki meni lenkille nii jäin yksin ja huomasin kaivavani joko isoa kiveä tai peräti kallionpintaa.. :D Aikani ku tappelin sen kaa nii luovutin (pöh, koskaan ei saa luovuttaa). Tai no pistin pimiän piikkiin. Eihä siel ennää ees nähäny kaivaa. Yhtä vaivaista lyhtyä yritin kantaa valonlähteeks mut joooooooo, jääkööt huomis aamuun. Tänään siis ekka tuntu siltä ettei mikään meinaa onnistua, MUTTA HEI MÄHÄN OON SAANU VAIKKA JA MITÄ AIKASEKS. :D  No keksein lisää tekemistä ku aamul multa kysyttiin tarviinko kuivausrumpua, mietein vaan et ehkä sitä vois tarvii mut ehkä ei. Kohta mein takkahuoneen lattial oli kuivausrumpu. Woooot ;D mihkä ihmeeseen mä sen laitan, oli puhetta vain että ehkä voisin tarvia. No tän pohjalta taitaa mennä siis kylpyhuone pieneen remonttiin piakkoin. hmmmm. Sit huomasin et mun pihalla syyskukat odottaa koristelijaansa. Sen taidan tehdä aamulla, lapioinnin lisäks. Nii eikä vaan se kissan ketale käy ainakaan niiden päälle jättämässä pientä läjää. yyöööök. :P Huumorinkukkanen. Ehkä paree ku meen lukeen sisustuslehtiä tai ehkäpä kaappaan kirjan kirjahyllystä. Raakakaakaota jäi näköjään kupin pohjalle, pieni lusikka sinne kaivautukoon NAMS. Ehkä jatkan kun on oikiasti asiaa......... Moi kaverit!!!:)

Ainiin oon saanut Outilta maalaiselämää blogista tunnustuksenkin jokin aika sit.

 

Sitä samaa sinulle Outi. :)

 Tunnustuksella oli jotkut säännöt, mutta olen kelmi

enkä tottele. Kaikki tän on kuitenkin saanut jo ja 

maailmassa on paljon tosi kivojakivoja blogeja niiin...

HEIIII, NAPATKOON KEN HALUAA!!!:)