Tee-se-itse olohuoneenpöytä

Yks päivä täs innostuin suhhuuttelemaan kilikalia taas. Vanhat ruosteiset pöydänjalat löyty isiltä kun vähän tiedusteli. Pöytälevy on lojunut autotallissa (edellisten asukkaiden jäljiltä). En käsitellyt pöytää mitenkään, vain jalat suhhuuttelin. Pöydän päälle laitoin pannunalusia, niin pidetään sitten kipot ja kupit niiden päällä. Yhdestä kupista kerkesin jo cashewpähkinät syödä (hmmm). Onneks isi toi mulle eilen kukkia. Ne sopi just eikä melkeen tähän kuvaukseen. Kiitti isi. :)

Olohuoneen pöytä maksoi itselleni siis nolla euroa. Kilikali tuli ostettua jo kesällä aikaisemmin ja materiaali löytyi omasta takaa. Jos muotoilijaksi jonain päivänä intovun niin ei muutako...

Siitäpä tuliki mieleen että ens yönä lähen sisustusopiskelijoiden kanssa Habitareen. Ihanaa kun on tuommoisia kivoja tyyppejä olemassa jotka tarjoavat kyytiä. Huippu juttu. Jäi ammattilaispäivät näkemättä, mutta oletan huomisen olevan mielenkiintoisempi jo seurankin takia. Kuinkahan mua rääkätään kyselyjen suhteen, miten viime vuonna koulussa jne. hehe vitsivitsi. ;) Habitaressa voinkin sitten ottaa muotoilijoista oppia. Luulen että sielläkin puu on päivän sana.

Kivaa loppuviikon jatkoa teil.