sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Skidien päiväkodilla

Joka oli aikoinaan munki päiväkoti. Päiväkoti Keltasirkussa on tehty mittava remontti, jonka myötä siellä pidettiin avoimet ovet. No pitihän mun nyt käydä tutustumassa, että tiedän mistä tarvittaessa haen skidit ja kuinka paljon erinäköistä siellä on nyt versus n. 25vuotta sitten. Väliseinien paikkoja vaihdettu ja muutama väliseinä rakennettu lisää. En ollut tuntea samaksi paikaksi, mutta silti aistin saman fiiliksen kuin lapsena, toki hiukan eri kantilta! :) 
 Aika makeit näät huonekalut nykyään päiväkodeissa, jopa minä viihtyisin tosi hyvin #takaisinlapsuuteen!! Mitään ei ollut liikaa eikä liian vähän, tiedä sitten mitä hoitajat ovat mieltä. Lapset esitteli mulle päiväkotia riemuissaan, tuus kattoon tänne ja sit juostiinki jo tonne. Kakkukahvin aikaan NaaNaa pötköttelee lattiantasolla olevassa kevyessä sohvassa. Ensimmäisenä ajattelin että kun tämän nostaa kyljelleen niin tästähän saa majan. En hoksannut kysyä oliko se tarkoitus, enkä sitten lasten nähden edes vihtinyt kokeilla (jos se ei oiskaan ollut sallittua). :D
 Seinällä oleva teline oli vesiväritöiden jne kuivattamista varten. Minä keksein tälle heti paljon eri
käyttötarkoituksia myös kotioloihin. Tuolit olivat korkeita ja jalkatukien ansiosta lapsille sopivia,
mutta myös aikuisen oli niissä hyvä istua. :) Kätevää kun voi käyttää normikokoista ruokapöytää.
 Tää jäppinen ei enään ole päiväkodissa vaan tien toisella puolella koulussa.. Pyysin
havannoillistaan miten lattiatyynyjä käytettäisiin jos me päiväkodissa vielä oltaisiin!:)
Näät pikkuuset ryttyroopet täällä kuitenkin viettää aikaa, toinen isojen puolella, toinen pienten. Jos
nyt oikein muistan niin isot on Visertäjiä jotka on jaoteltu siiliin ja oraviin. Pienet on taas tinttejä,
sirkkuja ja untuvikkoja. Skidit kyl kertoo tätille jos menin väärin kirjoittamaan. :)
 Ainoa paikka joka muistutti näöltään entisajasta oli isojen eteinen. En muista oliko punaiset vessat silloin
tässä eteisen lähettyvillä, mutta sen muistan ettei ne ei ainakaan punaisia ollut. Ihanaa kun käytetään värejä!
Mein Niipen tekemä omena vai oliko se tomaatti muistutti sydäntä, pienin omppu tossa alhaalla. <3
Täti ei nyt kyllä ollu kuunnellu ollenkaan.. Hups. Ihania askarteluita siellä täällä, niin taiteellisia lapsia.
NaaNaa laivankorjauspuuhissa. Rakas pikkunen meni lokerikolle, otti laatikon ja
alkoi leikkimään. Pidin siitä että näin kuinka lapsen oli helppoa toimia tiloissa.
Sitten tulee osuus pomminräjäyttäjästä: SÄNGYT! Ensimmäinen ajatus oli että anteeks mitä, mut sit asia avautui et näähän on ihan huippuja. En usko että kyseisiä sänkyjä tuotaisiin markkinoille jos niitä ei olisi testattu toimivaksi, käytännölliseksi ja miellyttäväksi. Päiväkodin työntekijä sanoi että lasten päiväunten jälkeen menee viisi minuuttia kun sängyt on kerätty kasaan ja koko huone avautuu leikkikäyttöön. Aika makeeta ja järkevää. Sänkyjen päällä olevat pussukat on jokaiselle päivähoitolaiselle tehtyjä makuupusseja, sellaisia pusseja joihin voi helposti kömpiä. Pussukassa on tyynytkin ommeltu paikoilleen ja tietenkin jokaisen nimi että oma löytyy. Huoneissa oli koukut seinillä joissa oli roikkumassa pyllynalusia. Eivät vie paljoa tilaa, ei paina mitään, eikä pyrstö palellu kun istuu lattialla. Hirmu kätevää.
Pihalla näytti hyvinkin samalle. Muista oliko kaikki presiis samoilla paikoilla
mutta kaikkea tätä se oli, kumpuineen kaikkineen. :)
Kaikki oli niin muokattavissa, järjestelmällistä ja loogista että taidan itsekin pyrkiä kotona samanlaisiin
ratkaisuihin. En ehkä sentäs laita nimiä ruokapöydän tuoleihin mutta muuten! Mä tykkäsin hirmusti!
Hassua sunnuntain jatkoa, mä taidan ainaki miettiä tänään erilaisia tilaratkaisuja kotona..

4 kommenttia:

  1. Nuo lapsille suunnitellut jutut on niin käteviä. Voi kunpa työpaikoillakin olisi tuollaiset punkat, jossa voisi ottaa tauolla välitirsat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti samaa mieltä kanssasi Anu kätevyydestä, työpaikkapunkasta ja välitirsasta!! :D

      Poista
  2. Tuolla on tilaa temmeltää!
    Sinulle on pieni palkinto...siis haaste blogissani, ole hyvä!

    VastaaPoista