Jokaisena vuonna olen yrittänyt tukea jollain tapaa rintasyöpäkampanjoita, mutta tänä vuonna siitä tuli meidän perheessä erityisen tärkeä, meidänkin perhettä koskettava. Instagramia seuranneet ovat ehkä huomanneet että välillä laitan kuvia Oys:in avohoitotalolta (tai Oulusta), sillä olemme siellä tänä vuonna käyneet jo aika monta kertaa. Anteeksi jo heti alkuun kun kirjoitan vain sen mitä osaan ja sekin osa saattaa mennä väärin, mutta eihän tämä mitään lääkäri-infoa olekaan. Äitini kävi siis tavallisessa rintasyöpäseulonnassa, ihan niinkuin kaikki muutkin aina välillä kutsusta. Pian selvisi että jatkotutkimuksiin täytyisi lähteä. Mammografian jälkeen äitini kutsuttiin ultraäänitutkimuksiin, sen jälkeen patologin luokse neulanäytteenottoon ja magneettikuvauksiin. Avohoitotalon lääkäreiden tarkkojen selostuksien ja ohjeiden vuoksi emme olleen kovinkaan hysteerisiä mutta muutamat yöunet saatettiin menettää (minä tietenkin vähän enemmän mutta en näyttänyt sitä, kuten tavallista). Tutkimuksissa todettiin syövän esiastetta joka saattaa aiheuttaa joillekin kymmenen vuoden sisään varsinaista syöpää. On kuulemma yleistä että esiasteet leikataan paikallishoito leikkauksena. Voisin sanoa että kävi tuuri, sillä varsinaisia syöpäsoluja löydettiin mutta vasta rintaleikkauksen jälkeen, siitä palasta mikä oli siis jo leikattu pois. Mikä onni sillä voisi ajatella että syöpä oli mutta syöpä meni. Vaikka äitini leikkauksen jälkeiset kivut ovat jatkuneet ja mitä ilmeisimmin aikaisemmasta työtapaturmasta johtuneet kivut ovat pahentuneet niin voidaan sanoa että selvisimme pahimmasta helpolla. Ei siis sädehoitoja eikä muutakaan vaan astetta tarkkaavaisempaa seurantaa ja mieluusti muiden avustusta. Minä yritän auttaa minkä voin ja vietänkin todella paljon aikaa lapsuudenkodissa arkisia asioita hoitaen. Eilen äitini sanoi että palkkaisi minut siivoojaksi (toisin sanoen raivaajaksi) jos olisi rahaa millä palkata. :) Tänäänkin kävin siivoamassa vain vieraiden jälkeiset pienet sotkut sillä muuten ne jäisi sinne lojumaan tai äitini tekisi sen kivunkin uhalla, eli en jättäisi tekemättä vaikka käskettäisiin! Eihän siinä siis vielä tosiaan kaikki, ei kuitenkaan syöpäleikkauksia enempää mutta muuten meidän perhettä on leikkaussalit kutsuneet tänä vuonna vain vaivaiset 7 vai 8 kertaa, joten ehkä nyt viimeistään ymmärrätte miksi minua ei ole paljon blogissa näkynyt. Ei vain halua istua koneella kun voi auttaa muita..
Perjantaina oli Pukeudu pinkkiin -päivä, kaivoin kaapista sen mikä voisi
edes viitata pinkin suuntaan, yhdistelin. Virheän, oranssin ja ruskean ystävänä meinas pinkin löytyminen kaapista olla työn ja tuskan takana, mutta kun pääsin vauhtiin löysin vaikka ja mitä.. :) Saimme äidin kanssa kaupungilla muutkin ihmiset kiinnostumaan
aiheesta värikkäillä vaatteilla sekä tietenkin Roosa nauhalla. Muutamat ihmiset tulivat jopa itse puhumaan aiheesta ja kyselivät mistä Roosa nauhoja löytyisi jne. tietenkin opastimme. Kävimme kaupunkireissullamme iltapäiväkahveella mummun luona Kotikartanossa ja mummukin halusi oman Roosa nauhan joten äitini antoi omansa ja aikoi ostaa itse uuden. Emme kuitenkaan käyneet sen jälkeen kaupassa, joten lauantai iltana annoin omani äidille, minä taas käyn ostamassa seuraavalla kauppareissulla uuden..
Perjantai aamuna istuin keittiön lattialla, luin tämän vuotisesta Roosa nauhasta KLIK lue sinäkin.
Rakas pappa kuoli viisi vuotta sitten levinneeseen suolistosyöpään joten kävimme laittamassa
haudalle pinkillä ajatuksella kukkia. Jäinen maa, mutta periksi ei annettu. <3 Tuli hyvä mieli.
Me ostimme omat Roosa nauhamme, niin voit tehdä sinäkin. Pienelläkin lahjoituksella on merkitystä. Roosa nauha on rintasyövän vastaisen taistelun symboli ympäri maailman. Tämän vuoden kampanjateemaksi valittiin välittäminen - Käsi sydämellä. Vuoden 2015 design-nauhat ovat myynnissä Lindexeissä, Prismoissa, S-Marketeissa, Alepoissa, Saleissa ja ABC-Marketeissa. On useita tapoja tukea keräystä, esim. kaupoissa erilaisina tuotteina KLIK tai vaikka lahjoituksena täältä KLIK. 22.9-31.10 välisenä aikana jokainen voi järjestää oman Roosa nauha -tempauksen. Keräystä tukeva tempaus voi olla kahvihetki kera pinkkien leivosten työpaikalla, roosansävyiset pippalot ystävien kesken tai vaikkapa yhteinen kävely- tai juoksulenkki viikon päätteeksi - vaaleanpunaiseen pukeutuneena tietysti. Vain mielikuvitus on rajana! Kuten huomaatte erilaisia pieniä hetkiä voi saada aikaan todella pienellä vaivalla ja itse aijonkin järjestää jotain kivaa, aina kun vain mahdollista. Parin päivän sisään viimeistään olen nähnyt kuinka tärkeäksi asia on tullut äidilleni, perheelle ja läheisillemme. Jos vaan saan napattua kopin jostain, tartun siihen.
Olipas stoori mutta niin sen varmaan pitikin olla. Näistä asioista ei ole paljon puhuttu blogissa, eikä paljon muuallakaan. Moni tutuista ei edes tiedä että meidänkin perheeseen on nyt tehty kauneusleikkaus <3 sillä emme ole tehneet asiasta suurta, mutta emme myöskään vaienneet asiasta. Nyt jo moni äidin ystävistä tietää joten uskallan ns avautua asiasta täällä. Toki varmasti olisin voinut aikaisemminkin mutta nyt asia tuntui sopivalta. Tämä tyyli on varmaan meidän tapa kantaa asiaa, välillä matalammalla profiililla ja välillä taas suuremmalla, ehkä myös vähän hassuttelemalla mutta koko ajan tietenkin käsi sydämellä ja ajatuksella. Enemmänkin tukisimme jos esim rahapussin nyörit riittäisi, parhaamme kuitenkin yritämme. Ehkä vielä jotain keksimme, ainakin kyseisiä tuotteita ostamme! Vitsailimme äidin kanssa että hän pääsee kauneusleikkaukseen, sillä pyysimme lääkärin tehdä leikkaukset niin että tissit olisivat lopen samankokoisia ja niinhän siinä sitten taisi käydäkin. :) <3 Positiivisuutta ja huumoria ei passaa unohtaa, vaikka välillä vähän rankkaa onkin. Tuki ja positiivinen asenne on se joka pitää tiellä. Muistakaa siis ystävät tukea toinen toistanne!!! <3
Olipas stoori mutta niin sen varmaan pitikin olla. Näistä asioista ei ole paljon puhuttu blogissa, eikä paljon muuallakaan. Moni tutuista ei edes tiedä että meidänkin perheeseen on nyt tehty kauneusleikkaus <3 sillä emme ole tehneet asiasta suurta, mutta emme myöskään vaienneet asiasta. Nyt jo moni äidin ystävistä tietää joten uskallan ns avautua asiasta täällä. Toki varmasti olisin voinut aikaisemminkin mutta nyt asia tuntui sopivalta. Tämä tyyli on varmaan meidän tapa kantaa asiaa, välillä matalammalla profiililla ja välillä taas suuremmalla, ehkä myös vähän hassuttelemalla mutta koko ajan tietenkin käsi sydämellä ja ajatuksella. Enemmänkin tukisimme jos esim rahapussin nyörit riittäisi, parhaamme kuitenkin yritämme. Ehkä vielä jotain keksimme, ainakin kyseisiä tuotteita ostamme! Vitsailimme äidin kanssa että hän pääsee kauneusleikkaukseen, sillä pyysimme lääkärin tehdä leikkaukset niin että tissit olisivat lopen samankokoisia ja niinhän siinä sitten taisi käydäkin. :) <3 Positiivisuutta ja huumoria ei passaa unohtaa, vaikka välillä vähän rankkaa onkin. Tuki ja positiivinen asenne on se joka pitää tiellä. Muistakaa siis ystävät tukea toinen toistanne!!! <3
Syöpä koskettaa jokaista suomalaista.
Tule mukaan - tehdään tästä yhdessä syksyn ihanin kampanja,
jokaisen suomalaisen naisen puolesta!
Oi. En tiennyt. Voimia teille kakille. Nauha mulla kulkee koko kuukauden mukana
VastaaPoistaEmme ole kerenneet jutella kunnolla, aina vain pikaiseen moikattu joten ei ihmekään kun sinäkään et tiennyt. Toivottavasti jonain päivänä nähdään vähän paremmalla ajalla, kahvitellaan (pinkkien leivosten kera) ja vaihdetaan kuulumisia. Kiitokset ihana Heini, sitä samaa teille!! <3 <3
PoistaTärkeää asiaa ja todella hienoa, että selvisi ajoissa. Meidän ikäkausimammogragiasysteemi on kyllä todella tärkeä ja hyvin järjestetty!! Ja hoidot huippuluokkaa.
VastaaPoistaSaamme kyllä olla onnekkaita näiden asioiden suhteen! <3
Poista