Tasan viisi vuotta sitten seisoin tässä meidän talon edustalla
ensimmäistä kertaa. Kädessä avaimet jolla voisin kävellä sisään omaan
kotiin. Nappasin kuvan, laitoin miehelle töihin viestin että nyt mä meen
sisälle. Jännitin, huokaisin ja otin rohkean askeleen. Meni ehkä kaksi
sekuntia, läheiset tuli perässä ja kysyivät joko aloitetaan remontti,
totesin vain että voiko teitä estää ja niin sitä aloitettiin, sisäpinta
sekä eräänlainen elämäntaparemontti!! Huikeeta, enkä ole katunut kertaakaan. Nytkin remontti houkuttelisi, mutta ei kerrota sitä kellekkään.. Ensin
täytyis vaan joko voittaa lotosta tai ehkä muuten vaan saada vähän
ylimääräistä budjetoitua!! :) Edelleen on semmoisia asioita joita
suunnittelin jo muuttopäivänä, eikä moni niistä suunnitelmista muuttunut
edes sisustusopiskeluiden aikana. Haaveillahan aina saa ja pitääkin. AINA!
Törötintti 1.10.2010 jännitti omaan kotiin menemistä niin että meinasi pissat tulla housuun. :)
Syyssiivot kummassakin kuvassa tekemättä. Viiden vuoden takaisessa ei
näy pihan huonokuntoisuus, mutta kyllä sitä olenkin saanut lapiolla
kaivaa (joka ikisen kiven)!! Tän päivän kuvaa varten 'siivoja' ei
kannattanut tehdä sillä ensi yönä saapuu myrsky meille maalle, eikä
toivottavasti lennätä havunneulasta suurempaa.. Lyhdyt kannettu suojaan
katokseen ja kynttilät kaivettu kaapista mahdollisien sähkökatkosten
varalle. Jännittävää..
Tänään 1.10.2015 otin kuvan, huusin naapurille että turhaa sie siel haravoit kun huomenna saat sen tehdä uudestaan, otin
kiinni lentävän
kaulahuivin, olin kiitollinen että edelleen minulla on oma koti
päänpäällä. Hymyilin ja juoksin tuulta pakoon sisälle.
Viisi vuotta sitten haaveilin remonttipäiväkirjan pitämistä blogimuodossa, mutta unohdin siinä täpinässä. Vasta 2011 helmikuussa muistaakseni kirjoitin ensimmäisen postaukseni. Tarkistan, no juu KLIK. Kyllä vain aika menee hurjaa vauhtia, mihin nämät vuorokaudet, kuukaudet ja vuoden menevät!! Huhhui.
Olen saanut monta monituista haastetta ihanilta bloggaajilta, kiitos niistä. Sydän! Kuten ehkä olette saattaneet huomata niin aika vähälle on blogiin kirjoittaminen jäänyt, mutta eiköhän se kuulkaa tästä taas.. Ootta mielessä!!
Voin uskoa ja aistia tunnelmasi! Oma koti kullan kallis. Ja sen lisäksi sulla myös ihan mahtava pikku kasvihuone :)).
VastaaPoistaKivaa että tunnelma välittyi ruudun toiselle puolelle. Oli huikeaa huomata että hei me ollaan jääty tähän, kait tässä on ihan hyvä olla!! <3 :) Mun pieni kierrätyskasvari, juu on se aika söpö. Äsken kävin tarkistamassa kahvikuppi kourassa ettei valiomyrsky ollut onneksi aiheuttanut mitään suuria vahinkoja kasvariinkaan.
Poista