Lapsuudenkodin vanhanpuolen navetan purku alkaa nyt. Yli 30 vuotta sitä melkein päivittäin olen
katsellut. Aikoinaan maatilan eläimiä siellä hoitanut. Pyöräillyt pienenpienellä pyörällä ees taas
navetalta kotiin ja takaisin. Haikein mutta onnellisin mielin tartumme purkutyökaluihin. Parempi
purkaa ennenkuin hajoaa itsestään. En jää murehtimaan sitä ettei ollut mahdollisuutta pelastaa,
aina kun ei voi kaikkea saada! Nyt mä meen ja teen työni, jätän mieleeni muistot niin kauniit.
Hei hei vanha navetta, kiva leikkipaikkani! <3
Voi, vähän haikea fiilis, mutta kuten sanoit, niin kaikkea ei voi pelastaa. Meillä kävi maalla samoin vanhan saunan kanssa. Otettiin kuitenkin taleteen lautaa, josta on tuunattu sitten kaikenlaista.
VastaaPoistaKyllä se hiukan kirpasi aloittaa purku, mutta parempi niin. Sain minä sieltä jotain pientä kivaa mukaani. Pappani on aikoinaan navetan rakentanut, tiiliä myöten kaiken tehnyt itse niin nyt sitten tuoda siitä jotain muistoa kotiinkin. Purkutyöt jatkuu kun taas on väellä aikaa.. :)
PoistaIhana asenne. Se pilven kultareunus löytyy kyllä aina, kun vain haluaa. Kivan kuuloinen lapsuus :)
VastaaPoistaMuutamat kyyneleet saatoin salaa tiputtaa, mutta sitten vain ahkerinmielin töihin. Kyllä muistot ja kuvatkin navetalla olemisesta saa aina hymyn huulille, oltiin me semmossii maajusseja aikoinaan. Hihih. :)
PoistaOi :( Mä muistan kun mun äidin kotipihasta kaadettiin navetta/savusauna rakennus. Lapsena minäkin siellä leikin ja haikein mielin katselin sen hajottamista. Monesti vieläkin mietin, että jos sen olisi saanut pelastettua.
VastaaPoistaKyllä minäkin varmasti mietin navetan pelastamista vielä vanhuuspäivillä, mutta ehkä siihen mennessä olen saanut jo uuden navetan mikäli sille on tarvetta. :) Kivat muistot ovat parhaimpia ja saavat hymyilemään (varsinkin jos niihin kuuluu yksi possu jonka nimi oli Rusetti, ihhihiii.) :D <3
PoistaKaunis vanha navetta, mutta oikean päätöksen teitte. Kaikkia vanhoja rakennuksia ei voi säästää, kun ajan hammas on jättänyt niihin liian syvät jäljet.
VastaaPoistaIhana maapaikka teillä! Löysin tämän mielekiintoisen blogisi ihan äskettäin ja jäin seurailemaan. Tervetuloa vastavierailulle blogiini, jossa seikkaillaan mm. mökkimaisemissa Turun saaristossa.
Kyllä navetan ulkomuoto muuttui vuosien saatossa kauniiksi, mutta ajatus pelastamisesta tuli mieleen liian myöhään. Parin viimeisen vuoden olen aina käynyt kävelemässä navetalla ja tutkinut lahoamisen merkkejä, valokuvannut milloin mistäkin nurkalta, muistellut lapsuusaikoja ja meidän maatilaneläimiä... Voih kyllä olisikin kivaa vielä pienenpieni muutaman eläimen maatila omistaa. Lapsuudenkodin maapaikka on kyllä ihana, nykyinen kotini kyllä ihan lähellä joten päivittäin kummassakin tulee tepasteltua (plus sadonkasvatusta harrastettua).
PoistaKiva kun löysit Teija blogiini, toivottavasti viihdyt! :) Tulen paremmalla ajalla varmasti vastavierailulle. Turunseutu onkin tullut hiukan tutuksi viimeisen vuoden aikana, eli sehän saattaa olla että tuttuihin maisemiin pian törmää kuvissasi. :)
Ymmärrän haikeutesi. Lapsuuteni kotitalo, entinen kaupparakennus ja vanha maamerkki ihan kylän keskustassa purettiin pois viime syksynä. Myytyhän se tosin oli jo kymmenen vuotta aikaisemmin uusille omistajille.Tyhjä paikka tuntuu aluksi oudolta, mutta katson mieluummin tyhjää, "haudattua", paikkaa kuin huonoon kuntoon päästettyä taloraukkaa. Kivat muistot ovat pääasia. :)
VastaaPoistaOnneksi tämä oli vain yksi lapsuudenkodin pihan rakennuksista, toivottavasti kaikkea ei ihan heti tarvitse purkaa. Vanhanpuolen talon purku on kyllä tulossa, mutta ehkä ensi vuonna. Hiukan haikein mielin kyllä purkua aloitimme mutta ymmärrys että kaikella on aikansa ja paikkansa, joten eiköhän se siitä. Monet muistot ovat kauniita ja hötskylimäiseentyyliin vähän hassuja.. :) Ehkä menee itselläkin tovi aikaa tottua tyhjään alueeseen, mutta puretaan nyt ensin loppuun ja katsotaan sitten miltä maisema näyttää. Eihän sitä tiedä vaikka kauempana oleva jokimaisema sattuisi kohdalle. :)
PoistaSamoja tunnelmia omassa lapsuudenkodissani parhaillaan. Navetta alkaa olla tiensä päässä ja ylipäätään mietinnässä mitä talolle tapahtuu, jos ja kun äiti joutuu muuttamaan pois. Puutarhasta äiti pyysi viemään omaan puutarhaani kaikkea mahdollista. Näin se elämän kiertokulku menee.
VastaaPoistaPäätöksenteot myynnistä, purusta tms ovat varmaan niitä hankalimpia. Toivottavasti löydätte parhaimman ratkaisun asian suhteen. Itse muistelen lapsuusvuosien olevan parhaimpia, ei huolenhäivää, kunhan vain eläimet saivat ruokaa, vai miten se meni. Hihiii, voi ei. :D Ensi vuonna minäkin pelastan kyllä vanhanpuolen talon pihalta kukkasia, jotka ovat kasvaneet vuodesta toiseen hyväkuntoisina, ilman suurempia hoitamisia. Hassua. Niin, niin se elämän kiertokulku menee. <3
PoistaOnneksi kaikki kauniit muistot on suljettu sydämeen!
VastaaPoistaKaunista viikonloppua ja työn intoa!
Kiitos Susanna taas. Omalla tavalla talkoopäivä oli kaunis vaikka esimerkiksi vanhan kanalanpurku ei ehkä ollut kauneinta katseltavaa. Hihii. :) Muistot tallennettu sydämeen. Vielä kerran, ehkä seitsemän kertaa haluan kuulla kummitätini kertomana tarinan navetan rakentamisvuosista. <3
Poista