Vanhan navetan purku ja maatilan historiaa

Luulin että tähän ei tarvita sanoja, mutta kuinkas kävikään.

Navettaa on aikoinaan aloitettu rakentamaan -52 ja tallinpuolta -53. Isä on ollut silloin vuoden parin ikäinen. Isä oli
vain kuulemma tiellä kun oli niin pieni, eikä näin ollen ollut mukana rakentamisessa. Isän mainitsi että muistaa hänen veljensäkin saaneen arven otsaansa, kun oli nuorena jäppisenä oli kaatunut loorin laitaan. Loori on se mihin kakkitaan
ja mistä se sitten luojaan ulos tunkiolle. Tunkio oli tallin ja navetan takana, sillä kummastakin piti saada paikat siistiks
(lue siistemmäksi.) Tulipas sievisteltyä tekstiä! Pappa tosiaan teki kaiken itse jopa tiilistä lähtien, kuten ennesvanhaa
pruukattiin teherä. Hatunnosto! :) Peruskorjaukset ja navetan kalkkimaalaukset (sisäpuoli) tehtiin joka vuosi, aina
kun lehmät laskettiin ulos laitumelle. Parhaimmat tarinat navetalla olemisesta osaa kertoa tuolissa istuva laaduntarkkailijamme, ihana kummitätini!! <3

Ennen meidän lapsuutta navetalla oli myös lampaita. Isä muistaa että lampaat oli nimetty Karitsaksi ja Pässiksi vaikka olivat naaraspuolisia kummatkin. Navettaan mahtui kaikenkaikkiaan kahdeksan lehmää ja aina niitä onkin ollut siellä 6-8.

Tallin puolella kasvatettiin lehmivasikasta lehmä, eli vasikka kasvoi niin kauan tallinpuolella kun se siellä mahtui kasvamaan ja hiehoina vietiin navetan puolelle. Huonoina aikoina oli 5 lehmää ja 1-3 hiehoa (hiehot eivät lypsä

maitoa). Silloin elettiin tosi ahtaalla, kun rahaa ei maataloudesta tullut.

Aikoinaan haluttiin kasvattaa sonnivasikoita tallinpuolella, kun niistä sai täysikokoisena jopa kymmenentuhattamarkkaa. Välillä tilanpuutteen vuoksi jouduttiin myymään aikaisemmin, eikä sonni painanut täyttä painoa eikä siitä näin ollen saanut niin paljoa rahaa. Talliin mahtui myös kanala, sonnien taakse. Me kasvatettiin myös kalkkunoita ja ankkoja. Muistan että kalkkunat nokki meidän hameenhelmoja. Juoksimme niitä kirkuen karkuun, ehkä taisimme niitä hiukan pelätä. Ankat eivät varmaan olleet niin pelottavia, koska muistan niiden vain tepastelleen eessuntaassun vaakkuen.

Setäni kasvatti tallissa erilaisia kanoja, silkkikanoja, kääpiökanoja, maatiaiskanoja. leghorneja ja joitain mustia kanoja
jotka munivat vihreitä munia. Välillä munat olivat nahkamunia eli semmoisia pehmeitä, mutta en muista miksi niin kävi. Setä kasvatti kanalassa kanojaan ja muistaakseni kanejaankin sen jälkeen kun me emme enää pitäneet eläimiä navetassa.

 Olisko huvilalle ja huussille tarvetta? Itse en ole tainnut ulkohuussia pahemmin käyttää, muistelisin että vinttasin pikkupyörällä pian kotiin sisävessaan. Isosiskoni ovat kuitenkin asuneet vanhan pihapiirin talossa ja luulen että
he ovat saaneet ulkohuussia käyttää. ;)

Lehmien lopettamisen jälkeen meillä oli 3 kasvatussikaa ja niille oli kuusi osakasta. Jokainen osakas sai puolikkaan sian. Maitohuoneen taakse (possujen ikkuna vasemmanpuoleinen ja maitohuone oik.puoleinen) rajattiin sioille oma aitaus.

Tätä ennenhän minulla oli se yksi kasvatussika, nimeltä Rusetti. Se oli arvontapalkinto maalaismarkkinoilta. Muistan

sen ajatuksen "voitinko ihan oikean possun" mutta muutapa en sitten paljon muistakaan. Muistelisin että kyseisistä markkinoista tehtiin lehtijuttu, vieläkö jollakin se on tallella?

Laitoimme lehmät pois vuonna -90 toukokuussa, minä olin silloin kuusi vuotias. :) Tämän jälkeen navettarakennukset
ovat olleet ilman huoltoa ja perikunnan yhteisellä päätöksellä aloitimme nyt purkuoperaation. Tässä tilanteessa ollaan
nyt, katsotaan mitä tulevat päivät tuovat tullessaan.. Minä ehdotin että jätetään navetan tiiliseinät, puretaan katto sekä
muut pois ja pidetään navetta pienien kesäjuhlien viettopaikkana. Omalla tavalla kaunishan se olisi näinkin.

Voiski joskus tehdä ns historintutkimuksia muutenkin ja selvittää esim kuinka paljon meillä on kotieläimiä ollut yhteensä, kaikki kun eivät asustelleet navetalla. Nimien kirjoittamiseen tarttis kyllä ainaki apuja, vaikka kaikkien kissojemme nimet muuttuivat loppupelissä pirskateiksi. Ps. navetan ympäristöstä löytyi mm. siskoni pikkuhousut alias pökät, yksi muovieläin -possu ja muuta mikä viittaa meidän leikkineen navetalla paljonkin. En tosin tiedä miksi siskoni pöksyt siellä oli mutta laitoin niistä kuvan siskolleni ja kysyin että onko housut hukassa.. :)

Tuliko tästä elämäni ensimmäinen yhteistyöpostaus. Hmmm..
Muistelot kirjoitettu yhteistyössä äitini ja isäni kanssa. Kiitos teille! ;)

Aurinkoista ja voisko sanoa historiallista lauantaita kaikille. Tämä
tättärää lähtee illalla elämänsä ensimmäiseen luokkakokoukseen ikinä! :)