Sukujuhlissa

Kaksi samannimistä kohtasivat viimein. Toinen etualalla, toinen mikrofonin takana. Parempi kuva 

kaimoista muistona. Samoja piirteitä heissä, en vain kertonut, ainakaan paremmalle puoliskolle.

Olin, näin, koin! Olipa mahtavaa tavata paremmanpuoliskon sukua, vaikka kylmä vei voiton ja tutustuminen jäi lyhyeen. Juhlavaatteet jäivät pitkän takin alle piiloon, Suomen suvi, on se niin ihana. Poikkeuksellisesti kuvat tägätty Helinänä, jos vaikka joku sattuisi minut muistamaan eilisistä illistelyistäni huolimatta, tai ehkä niistä juuri muistunkin. Reilusti toistasataa ihmistä, kahden käden laskettavissa ketkä minut ovat tavanneet. Jäi kyllä harmittamaan ettei kerennyt jutustella enempää, ehkä lisää myöhemmin. :) Pihapiiri, suvun talo, luhtiaitta, elosuoja, VOIH IHANA, sydän suli! Muistoksi sukukirja, josta löytyy myös minun nimeni ja 1753 luvulta paremman puoliskon etu- ja sukunimi sekä samassa yhteydessä minun sukunimeni. Sattumaa? Eipä tästä tämän enempää stooria nyt, laitan illalla nenän kiinni sukukirjaan, ehkä ensi kerralla osaan sanoa jo joidenkin nimet tavatessani, onhan se jo aikaki (yli kymmenen vuotta yhdessä). :D Kiitos ja kumarrus.

Kivaa alkanutta viikkoa, aurinko pilkistää pitkästä aikaa, äkkiä pihatöihin!