Tiedättekö mikä minulle tärkeä asia aina välillä unohtuu, olen aloittanut tämän blogin kirjoittamisen toki monesta syystä, mutta myös siitä että ihanat ystäväni kauempaa saavat tietää mitä meidän elämään kuuluu ja mitä ihanaa meille on tapahtunut.. Meinaa aina välillä unohtua, niinsanotusti mennä puurot ja vellit sekaisin. Vai kuinka sitä näin joulunaikaan sanottaskaan.. Ei aina sisustusjuttuja, ei valokuvauksia vain. Vaan ihan normi elämästä, ihanasta elämästä!
No meill on ollut ihana viikonloppu, tai siis viikonlopun aloitus. Monellahan vkloppu on pitkä nyt, neljä yötä kotona, rauhassa. Suhteellista tämä rauhallisuus... Olen kerennyt käydä ja tehdä vaikka mitä ihanaa. Olimme eilen illalla Een, Niin ja Naan kanssa joulunavajaisissa. Katsoimme jännityksellä joulupukin liikkeitä, tonttujen tanssahtelua ja zetorin kierrosajeluja. Ee ja Nii myös kävivät Zetorin kyydillä. Tohkeisaan pikkumiehet. <3 Nuorempi veljeksistä ja pikku rinsessa lähti kotiin ja vanhimman kanssa lähdettiin vielä jännittävälle joulumyyjäis reissulle, vanhalle kotiseutumuseolle. Kulku museolle oli pimeä ja meitä hiukan jännitti tietenkin mennä sinne. Siellähän oli minun mielestäni kaikkea aivan ihanaa, jo itse tunnelma seitsemän jälkeen illalla vanhassa talossa tuntuu niin hohdokkaalta että ei siihen muuta enää olisi tarvitukkaan. Jännitystä saatiin kun menimme ostamaan Een kanssa arpoja, huomasin lompakkoni kadonneen...... Äkkiä autoon ja takaisin keskustaan. Olin jättänyt sen kaupan kassalle, kun niin haltioituneena kuuntelin pientä joukkoa jotka ilmeistyivät tyhjästä kassan viereen laulamaan joululauluja. Siinä kuunnellessa pakkasin ostoksia ja lähdimme laulun jälkeen ulos jättämällä lompakon siihen kauppiaalle. Onneksi kauppias oli huomannut minilompuukini ja ottanut sen talteen. Kyllä siinä jo Ee:täkin alkoi jännittämään "Noh, löytykö se lompakko".
Tänään olen kiertänyt äidin kanssa ihania joulumyyjäisiä. Ensin ylivieskassa, tarjolla oli taas kaikkea ihanaa. Ostin esimerkiksi helmikorun ehkä hölmöyttäni koska laatikot pursuilee omia helmikoruteoksiani. Mutta se kuulosti niin sympaattiselta kun 93vuotias sokea nainen tekee helmikoruja!!:) On kai se ylpeyden aihe. "Elänkö noin vanhaksi, teenkö vielä silloin koruja". Matkaani lähti myös tuttavien Helenan ja Veeran pöydästä jouluisia pieniä sydämiä, jotka löysivät kotoa heti paikkansa. Sieltä löytyi myös joulupuuron myyjä, uimahallin puolelta. Ihanaa kun löytyi laktoositonta puuroa. Sitten matkamme jatkui Kähtävän vanhalle koululle, myyjäisiin. Siellä oli tunnelma kans katossa. Tuli ostettua hiukan joululahjoja, joista ei sen enempää kerrota. Paikalle ilmestyneen valokuvaajan kanssa tuli "ongelmia" koska hän olisi välttämättä halunnut kuvata minua kun tein ostoksia, mutta minulla sattui olemaan "huono hius päivä" joten väittelimme aikamme, eikä minusta tullut tulevaan esitteeseen kuvaa. Kerroin viisaana mistä pitää ottaa valokuva ja komensin pienen pojan isänsä viereen "disainin tekijästä pitää ottaa kuva. Parempaa mainosta". Nauroimme valokuvaajan kanssa yhdessä "vai on huono hiuspäivä". Vielä jatkui matkamme hirvimajalle, jossa hirvimiehet olivat tehneet jokavuotisen tapansa mukaan loistavan hirvisopan. Mutta mihin oli kadonneet koululaiset, jotka ovat tienanneet joka vuosi luokkaretki rahansa hirvipeijaisista?!???? Tämän päiväinen matkani jatkuisi, mutta en vitsi teitä tylsistyttää enempää, romaanillani. ;)
Paljon olen siis kerennyt kiertämään yhden päivän aikana... Jatkuukohan sama tahti lomallani?!? Ihanaa vain jos jatkuu. Huomenna olemmekin menossa taas konserttiin, Raskasta joulua Akustiikassa. Siellä varmaan näemme taas paljon tuttuja?!:) Oijoi, tätä rentoutumisen ja ihanuuden tunnetta. Nyt tähti glögiä ja elokuvaa.
Näkyyköhän joulupukkiakin jatkossa, vai liekö tontut hiippailemassa??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti