Niitä päiviä taas..

Oi välipäivät, oi.. Kaikilla niin mukavaaa! Vuoden viimeisiä päiviä siis viedään.. Ja sen kyllä huomaa. Tänään nimittäin aloitin päiväni nukkumalla pommiin. Kaksikymmentä yli viis kaveri odotti meidän pihalla, minä vielä kuorsasin. xD Aamukahvihan siinä jäi juomatta ja tiettävästi koko päivä meni sitten ihan nenilleen. Päätin iltapäivällä kotona, etten tee mitään tähdellistä ettei kaikki paikat hajoa. Sitten koitti ruoan laitto, ajattelin tehdä jotain helppoa. Joulukinkkua oli vielä jäljellä ja tuumin tehdä kinkkukiusausta kera aurajuuston. Uuni päälle ja kinkkua leikkaamaan. Tovin kuluttua mieheni tuli keittiöön ja kyseli minkä käryävän. Olin unohtanut puhdistaa uunin, koska eilen pikkukokkailuni tulivat hiukan vuoasta yli. No uunin luukun aukastuani koko keittiö oli savun peitossa. Äkkiä palovaroittimista patterit pois. Inhoan sitä kimittävää ääntä joka niistä pienistä laitteista tulee. ;) Ei ihan ensimmäisenä taas olisi uskonut että olen kokkikouluja käynyt. Patterit tosin unohtui laittaa takaisin paikoilleen. Ja jos nyt lähden kesken kirjoituksen, jää teksti pian kirjoittamatta loppuun ja kone jää yöksi auki. Jos nyt oikeasti olisin järkevä, jättäisin tämän kirjoituksen tähän ja painelisin nukkumaan. Kello kun aamuyöstä taas herättää 04.20. Ainiin, sain myös taas hullun maineen. Mietein iltapäivällä, miten saisin kerättyä myrskyn jäljiltä lennelleen oksat pihastamme, niin ettei viimeisetkin lumet tallautuisi. No, hain varastosta haravan ja aloin haravoimaan seisoen kulkureiteillä. Pyllisteltyäni siinä hetken hoksasin että naapurit varmaan ovat iltapäiväkahvilla ja katsovat tekemisiäni. Ei ne varmaan sitä oikeasti tehneet mutta kun ajatus pälkähti mieleeni niin horjahdin kera haravan rähmälleen lumihankeen. Jos olisin jonkun nähnyt katselevan, olisin leikkinyt tekeväni lumienkeleitä (kovaan lumeen). Viksuna ja vilmaattisena vein haravan pois ja jätin kasoittain oksia pihalle. Kuin olisin nuotiopaikkoja sinne tänne tehnyt. Kerään ne parempana päivänä. :) Olen miettinyt viime päivinä etten ole saanut inspiraatiota maalaushommiin, maalausteline lojuu yksinäisyyttään askarteluhuoneessani. Kävelin askarteluhuoneen ohi ja ajattelin että pitäisikö tarttua pensseliin. Mutta tänään maalauksesta olisi voinut tulla (ihan mitä vain) joko täysi katastroohvi tai luomuksien luomus. Ehkä siis parempi etten sitten aloittanutkaan mitään. Olisi pian käynyt näin: 

Parempia päiviä taas odotellen!! Terveisin täys tohelo :P