Oi miten mukavaa olikaan päästä tänään puutarhalle. Kolme päivää rankametsässä olen puhunut että jos minä tänään jo kerkiäisin piipahtamaan, mutta ei sitten ole kehannut mehtänpeikon näköisenä painella kauniiden kesäkukkien joukkoon. No tänään kerkesin puutarhalle, kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa.
Tavoitteeni oli löytää chilipaprikaa kasvamaan. Edellis vuonna kasvatin äitini kanssa chiliä ja siitä määrästä teimme kummankin kotiin talveksi mausteet. Chilit löydettyäni tarttui ostoskassiin myös kesäkukkaa jonka pitäisi pitää ötökät loitommalla ja ajattelin laittaa sen kasvimaani tykö. En päivälläkään muistanut sen nimeä niin nythän kävi niin etten nyttenkään muista sitä vaikka minulle se ainakin kolme kertaa sanottiin. No mielestäni kukka on kaunis nuttura!!:D "Oranssinutturakukka" jäikin alustavasti autokatokseen, koska myrskyävän tuulen takia istutin kukat autokatoksen suojissa laatikkoon. Sinne ne taitavatkin jäädä, sopivat vallan mainiosti, piristämään autokatoksen muuten niin tylsää ilmettä!:)
Metsästä löysin tulevan lemmikkini, pienen metsänponin jolla voisin ratsastaa hiekkarannoilla kesäisin. No ehkä mielikuvitukseni pääsi valloilleen. Mutta katsokaas vaan, sehän on ihan selvästi joku taikametsäneläin.
Metsässä on ollut kyllä kivaa, jännää, väsynyttä, ukkosta, sateista, aurinkoista, hellettä, mäkäräistä ja kaikkea siltä väliltä. Suoraan linjaan puukasat eivät menneet mutta onneksi sieltä löytyi jotakin suoralinjaista. Huomenna saisi hyvillämielin olla väsynyt ja ylpeäkin.
Innoissani aloin teille kertomaan chileistäni, joista sitten edes osaa lajiketta sanomaan kun en viitsinyt jäädä puutarhuria häiritsemään enempää, sulkemisaikaan. Taisi vähän lipsahtaa tämä aihepiiri. :)
Niin ja palanut nenänpääni hehkuu varmaan pimeässä ;)))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti