Matkani rytölän läpi ystävän luo

Mitä sä itte tekisit jos sulle sanottais illalla että tästä kun lähdet tämän illan aikana niin saat mennä..?!
Öhm, aikaa oli miettiä, ei sitten ollenkaan. Ei muutako tuumasta toimeen!

Täältä matkani alkoi, tuolta ojan toiselta puolen, kottikärryjen luota..

Ei auttanut muu kuin laittaa sukset vapiseviin jalkoihin ja lähtee latomaan, tonne rytölään..
Suksilta useamman kerran putosin, ei oo mun laji alkuunkaan..

Muutaman kannon ja ojan ylitin, sekä kapeassa mutkassa kurvasin niin että melkein kaaduin.

 Viimeinen rutistus oli hyppy, joka jäi kyl hiukan puolitiehen. Pääsin kuin pääsinkin,
vaikka kannonnokkaan jäinkin. Puoleksi kuitenkin pehmeälle hiekkamaalle..

Hieno hyppy olikin, nenä edellä kohti maata.. Vai miten se meni..

 Otin parit kolhut matkalla ja muutaman mustelmankin sain, oli ne sen verran isoja kantoja.

Vaatisin varmaan hiukan kaunistautumista, mutta eikös luonnollisuus ole nykyään muotia?

 Päätin että oon pieni, söpö ja hyvällätavalla raihnainen, niin välillä voi hiukan levätä.

Ihan vaan sen aikaa kunnes jaksan taas..

Luulen että tässä mun ois hyvä. Sain myös uuden ystävän. huomaatteko se on vähän mua isompi?! :D

Oletan että me nähdään uudestaan. Täällä, mikä tää nyt on, joku blogi vai?
Noh anyway, kivaa viikonjatkoa tyypit!!