keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Lumilinna ja haaveilua siitä että olisi vielä lapsi ilman huolia!


 No eipä hiukan hieno, kyläläisten tänään tekemä lumilinna! :)



 Pitihän sitä käydä ihastelemassa, vaikka harmiks meist ei kukaan päässy talkoisiin mukaan.

Ei päästy koska koko mein perhe on flunssankourissa. Pienimmillä ollut korkeaa kuumetta jo viikonverran, yhdellä toinen korva puhjennut ja toinen tulehtunut, toisella löytyi keuhkoistakin jotain ja käskettiin "hevoskuurille" ja kovaan tarkkailuun. Aikusetki niistää nenäänsä minkä kerkee ja välillä vähän yskii. Mun flunssa ja kurkkukipu on jumittanut viikon verran, mutta ei nouse kunnolla päälle. Korvassa poksuu ja niskatki ihan jumissa. Kävin toissapäivänä ensimmäistä kertaa eläissäni "hierojalla" eli hierovassa tuolissa ja nyt paikat on ihan kipeenä ja hellänä. Ei varmaan ihan yks kerta auta tähän jumiin. Voimat jotka läks käestä on sentäs vähä palautunu (jaksaa jo kantaa kahvikuppia), mutta edelleenkin pelkään hierojia (ja eritoten lääkäreitä) joten saas nähä millos seuraavan kerran menen hierottavaks. Tuolille uskalsi ainaski sanoo vähä rumasti ku sattu. Haha ;) Tänä iltana laitoin iltapalan päälle raakaa valkosipulia, sanoi ruokavalioni mitä tahansa.. Nyt mä aijon taltuttaa nämät pöpöt ja jumit, yritys ainaki hyvä. Villasukkiin vois yöks tunkee muutamat valkosipulinkynnet. Ah no jooo, jos kerran tälle linjalle lähetään niin mainihtempa sit samal, iha vaa tällee ohimennen asiaa erikoislääkäreistä tuol yleisel puolel. Jestamandeera ku on pitkät ajat erikoislääkäreille: eilen tuli tieto että erikoislääkärimme on niin kiireinen että joudun odottamaan soittoaikaa viimeisen viiden viikon sijaan kahdeksan viikkoa. Katsotaan tuleeko puhelua vielä kolmenkaan viikon päästä, blääh. Ei auta taas ku ootella!!

Voi ei, tää meni nyt tällee tää homma!! Iloissani tulin kirjoittamaan tästä lumilinnasta, sillä nyt illalla kasin aikohin vasta kävin sitä kuvaamassa ja olin siitä tosi ilonen. Huippua kun yhteishenkee ja talkooväkee vielä löytyy!! Kun tulin kotia, istuin koneelle ja aloin kirjoittamaan tätä juttua, kuulin lapsuudenkodin naapurin ihanan ihanan tädin menehtyneen ja iso suru tuli puseroon. Ollaan myö sentäs oltu frendei viimeset kolkytvee! Nyyh. Ei tästä nyt näköjään niin kivaa tekstiä tullukkaan vaikka mä nyt niin kovasti tykästyinki tohon lumilönttiin (haha) ja vaikka kui yritän kertoo teille että teijän jokaisen pitäis tehä lumilinna omalle pihalle. :D Hullunkiilto silmissä kävin kiipeemässä huipulle liukkailla kengilläni ja äitiki huusi alhaalta että "alahan tyttö tulla sieltä alas, sulla on kallis kamera kaulassa". Joojoo tullaan tullaan huusin ja mietein mielessäni että menisinkö liukumäkeä pitkin vai niinkö aikuset menis ilman liukuria portaita alas takas. Ihan ku oisin ollu kaheksan vee, voi ku oisinki skidi viel nii olisin menny leikkeihin mukaan (eikä olisi huolta huomisesta). Kävi ajatus mielessä että minkähänlaisen linnan saisin kaivettua (tällä kädellä, hehhee) omaan pihaan. Lunta meillä ainaski riittäis, vaikka neljään linnaan, sitä ku tuloo koko ajan lisää. :D 

No ihanata ihana lumilinna kuitenskii ja kuulin että illan kevennykseen ois pääsemäs! Mulle ja. <3

Öööhm, tän postauksen loppukevennys: postauksen kirjottamiseen meni vain kaks tuntii, vai vähä reilu.
Waaaat. Diidapaapailin ees taas, mietein mitä olinkaan tekemässä, puhuin hyvin hiljaa puhelimessa,
tulin koneelle ja muistin taas että tätäki kirjotan. Piti uudestaan ja uudestaan korjata tekstiä ku olin
kirjottanu esim että syön kohta iltapalaa ja laitan siihen valkosipulia, olin jo syöny. Huhhuh, nyt
maistuuki valkosipuli suussa! En lue enkä korjaa enään, oli siellä sitten niin paljon aikamuoto -ja
kirjotusvirheitä ku lystää. :) Haukottelen tässä ja mietin että poistanko koko tekstin. Päääh, normia
elämäähän tää, sontaa sattuu joskus niskaan enemmän ja vähemmän, mut eiköhän me tästäki kuulkaa.
Muistot näistäki päivistä tuloo, oli ne sitten vähän erilaisia ku normit hötskylin hassut!!! Että niin
kerta! Lämmöllä sinua muistaen rakas naapurin täti - olit vähän samanlainen ku minä, täti tättärää! <3
Ja taas kyynel.

Voihan lumilinna!

3 kommenttia:

  1. E ja Espoon pappa kävivät pikasesti talkoissa. Oli sitä niin odotettu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai vitsit nekö sit pääs käymään!! No olipa kiva. <3

      Poista